Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL)

SVYL Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL)
Espoon Suomi-Viro seura ry

Ystävyyskuntatoiminnan merkitys Viron jäsenyysvalmisteluissa

Kulle Raig
Kangasalan räpinologien 10-vuotisjuhlissa Kangasalalla

Puhumalla tästä aiheesta puhumme samalla kuntien ja alueiden Euroopasta ja puhumme myös kansalaisyhteiskunnasta, joka Virossa on vasta hahmottumassa. Tosin sen kehitysvauhti on viime vuosien aikana huomattavasti nopeutunut, mikä on ilahduttavaa.

Vapaaseen kansalaisaloitteeseen perustuvat yhdistykset ja niiden toiminta mittaavat kansalaisyhteiskunnan kypsyysastetta. Suomea sanotaan yhdistysten luvatuksi maaksi, Virolla nimityksen ansaitsemiseen on vielä pitkä matka, ja epäilen tokkopa meillä on koskaan ollutkaan yhtä kattavaa ja vauhdikasta järjestötoimintaa kuin Suomessa.

Se, että meillä olisi yhdentyvässä Euroopassa jotain annettavaa toisillemme ystävyystoimikunnan merkeissä edellyttää omaleimaisuutemme , alueellisen identiteettimme ja kulttuurin säilymistä ja vaalimista. Vain siinä tapauksessa olemme tarpeeksi kiinnostavia toisillemme.

Suuressa globaalissa muutoksessa pyrkimys omaehtoisuuden säilyttämiseen ilmentää juuri siitä suuntausta, jonka varassa eurooppalaisuus lepää. Lennart Meren mukaan eurooppalaisuuden liikkeellepaneva voima on ollut alueen kulttuurien monimuotoisuudessa, joka takaa myös kehityksen dynaamisuuden. Suomessa eurooppalaisuuden monimuotoisuus ja alueiden Eurooppa on ollut jo pitkään myös Johannes Salmisen ja Joensuun yliopiston nyt jo eläkkeellä olevan professori Heikki Kirkisen lempiaiheita.

Vain vuorovaikutuksessa voi syntyä jotain arvokasta. Tätä painotettiin voimakkaasti viime vuoden syyskuun alussa Tartossa pidetyssä Viron ja Suomen ystävyyskuntakokouksessa, jonka keskeisiä teemoja olivat paikallistason kehittäminen ystävyyskuntayhteistyön puitteissa, yleisten kehityssuuntausten tarkastelu ja kokemusten vaihto EU:n laajenemisen näkökulmasta.

Ystävyyskunta –liike virallistettiin jo EU:n perustamisasiakirjassa, jossa todetaan, että jäsenvaltiot voivat perustaa kansalaisiaan mahdollisimman lähelle tulevia liikkeitä. Niin on myös tapahtunut ja EU on ollut sanansa mittainen: se tukee ja rahoittaa erilaisia kansalaisjärjestöjen virittämiä projekteja. Monissa tapauksissa EU –tuen saannin ehtona on, että yhteistyö ylittää valtionrajat, mikä takaa kokemustenvaihdon eurooppalaisella tasolla. Keskeisenä periaatteena tällaisessa yhteistyössä on, että siitä hyötyvät kaikki mukana olevat osapuolet.

EU-tukien ja – ohjelmien lisäksi Suomi itsekin kehittyneenä kansalaisyhteiskuntana myöntää eri instituutioittensa kautta varoja ystävyystoiminnan kehittämiseen. Tällaisesta avusta meilläkin, yli kolmekymmentä paikallisosastoa yhdistävällä liitollamme, Suomen Viro-yhdistysten liitolla, on kokemusta. Voin liiton toiminnanjohtajana tyytyväisyydellä todeta, että olemme monena vuotena hakeneet ja saaneet tukea eri projektiemme toteuttamiseen sekä Suomen ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöille myöntämistä lähialueyhteistyövaroista että muualta.

Konkretisoidakseni asiaa kerron, että juuri nyt liitto toteuttaa yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Tallinnan kaupungin sosiaali- ja terveysviraston Avohuollon kehittämiskeskuksen kanssa toista vaihetta projektista ”Tasa-arvoinen vanhuus Virossa”. Hankkeen puitteissa saadaan vielä kuluvan syksyn aikana Tallinnasta Helsinkiin 15 stipendiaattia – harjoittelijaa kuukauden pituisiksi jaksoiksi oppimaan uusimpia hoitokäytäntöjä. Kyseisellä projektilla on jo ollut todellista vaikutusta, todellista merkitystä: edellisen vaiheen päätteeksi järjestettyyn seminaariin osallistui yli 200 alan ihmistä eri puolilta Viroa. Seminaarin sadosta eli esitelmistä ja puheenvuorista saatiin aikaan myös julkaisu. Helsingin ja Tallinnan välillä tällaista tiivistä yhteistyötä on Viron uudelleen itsenäistyttyä ollut erityisen runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon alalla.

Toinen merkittävä projekti, johon varat on myöntänyt Suomen ympäristöministeriö ja jota parhaillaan työstämme , toteutetaan yhteistyössä Viron ympäristöministeriön ja Keski-Viron kehityskeskuksen kanssa. Kuntien jätehuolto-ongelmiin keskittyvä seminaari järjestetään lokakuun 17. –18. päivänä Tallinnassa Central –hotellin konferenssitiloissa. Maiden välinen ympäristöyhteistyö on muutenkin ollut hyvin aktiivista koko Viron uuden itsenäisyyden ajan ja tällä sektorilla useimmiten antava osapuoli eli Suomi on myös saavana osapuolena , koska Suomenlahti on yhteinen ja saasteet kaukokulkeutuvia.

Juuri tällaista yhteistyötä ehkä vain hiukan eri muodossa ja eri alueilla ovat tehneet jo vuosien mittaan toimintansa kymmenvuotispäivää juhlivat Kangasalan räpinologit, liiton aktiivisimpiin kuuluva paikallisosasto. Toivon kovasti, että jatkatte samalla aktiivisella linjalla samanlaisin hyvin tuloksin.

Kun virolaisilta tiedusteltiin erään tutkimuksen yhteydessä heidän havaintojaan tähänastisesta suomalais- virolaisesta ystävyyskuntayhteistyöstä saatiin muun muassa seuraavia vastauksia: on hyvä, että yhteistyö on laajentunut myös asukkaiden ja kolmannen sektorin tasolle, ystävyys ruohonjuuritasolla ilman suuri sanoja on syventynyt, yhteistä hankkeita on tullut lisää ja niitä on enenevässä määrin myös menestyksekkäästi toteutettu, on saatu apua EU-hankkeiden anomusten laatimisessa, entistä tärkeämpänä on tullut mukaan nuorisoyhteistyö, on saatu paljon kokemusta hallinnon, asuntopolitiikan, sosiaalihuollon ja monilla muilla aloilla, on ryhdytty yhteisiin PHARE –hankkeisiin, kunnanhallitusten ja valtuustojen kouluttaminen Suomessa ja myös Virossa on ollut tärkeää, koska ensimmäiset vastaavat elimet eivät osanneet Virossa 1990 –luvun alussa toimia.

Kaikki vastaajat mainitsevat huomanneensa kuntayhteistyön siirtyneen virkatasolta ihmisten, seurojen, seurakuntien ja koulujen tasolle. Erityisen suurella ilolla on pantu merkille se, mikä on täyttä totta, että suomalainen osapuoli suhtautuu yhteiseen asiaan erittäin vakavasti ja vastuuntuntoisesti. Voin allekirjoittaa tämän.

Me kaikki ymmärrämme, että kansainvälinen kanssakäyminen laajentaa näköpiiriä ja maailmankuvaa sekä eri kulttuurien tuntemusta. Yhteistyö EU-maiden kanssa tarjoaa myös tavallisille kuntalaisille mahdollisuuden kokea ja tutkia, mitä EU on. Suomi voi juuri siinä auttaa Viroa, joka on kolmentoista muun valtion joukossa juuri nyt kolkuttamassa EU-porteille. Siispä jatkakaamme yhteistyötä, mikä johtaa yhteisten kokemuksiemme lisääntymiseen ja sitä kautta kummankin osapuolen oman kokemuksen monipuolistumiseen.

Enemmän rikastuttavaa erilaisuutta, toiminta-aktiivisuutta ja kulttuurista omaehtoisuutta yhdentyvään Eurooppaan! Tällainen olkoon slogaanimme tänä päivänä. Tämän iskulauseen toteuttamisessa sen aidossa muodossa juuri kansalaisjärjestöjen yhteistyö, meidän katsannossamme ystävyyskuntayhteistyö, on ratkaisevassa asemassa.

Alkuun

Muumi