Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL)

SVYL Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL)

Kesä alkaa Kangasalta ja jatkuu Räpinassa
Johanna Helimäki


Reissulaisia Loomemajan edessä Räpinassa. Kuva: Asko Nieminen


Kangasalta noin 420 kilometriä Peipsijärven suuntaan sijaitsee Räpina. Loogisesti tai ei, paikallinen ystävyyskuntayhdistys on Kangasalan räpinologit ry, joka on vuodesta 1992 pitänyt suhteita yllä kansalaistasolla. Räpinologien eli tuttavallisemmin räppäreiden yhteistoimintaan kuuluvat Viron matkat ja erilaiset projektit. Räpinassa ei tällä hetkellä ole varsinaista ystävyyskuntayhdistystä, mutta pitkäaikaisiin kangasalaloogeihin pidetään tiiviisti yhteyttä, joka mahdollistaa molemmin puolisen toiminnan.

Perinteinen ryhmämatka järjestetään vuosittain. Projektit ovat olleet pääasiassa kulttuurivaihtoa, joista esimerkkeinä Räpinan ja Põlvan musiikkikoulujen Gram of fun -lauluyhtyeen konserttikiertue ja Viron suosituimpiin taiteilijoihin lukeutuvan Aapo Ilveksen vierailu Kangasalla vuonna 2015. Tänä vuonna Kuhmalahdelta Pohjan koulun tyttöbändi kävi esiintymisvierailulla Räpinan musiikkikoululla. Seuraavat projektit kulminoituvat Suomen ja Viron 100-vuotisen itsenäisyyden teemoihin ja myös yrittäjäyhteistyötä on tarkoitus lisätä.

Tämänvuotinen kesäretki toteutui heinäkuulla ja sille osallistui 30 iloista reissaajaa. Yli puolet oli käynyt Räpinassa ainakin kerran, mutta mukaan mahtui muutama ensikertalainenkin. Retken ansiosta myös yhdistyksen jäsenluku nousi noin kymmenellä. Kangasalla juuri kukaan ei tiedä, että mikä tai missä on Räpina tai mitä räpinologit ovat. Siitä huolimatta yhdistyksellä on jäseniä yli 60 henkilöä tai perhekuntaa.

Reissuun lähdettiin jo torstai-iltana, että voitettiin aikaa paikan päällä. Laivassa vietetyn yön ja Kochi Aidan aamiaisen jälkeen suunnattiin kohti Räpinaa. Matkalla poikettiin Põltsamaalla, jossa sijaitsee Kangasalan ystävyysseurakunta. Räpinologit toimivat yhteistyössä Kangasalan seurakunnan kanssa ja useimmiten matkoilla viedään avustuksia ystävyysseurakunnalle. Tällä kertaa vietiin polkupyöriä ja muita lahjoituksia kirpputorille myyntiin vietäväksi. Pysähdyksen aikana oli aikaa asioida Felixin tehtaanmyymälässä, tutustua rauniolinnaan ja katsella kaupunkia kukkaloistossaan.

Räpinaan saavuttiin Peipsijärvi-regatan saavuttaessa Räpinan sataman, jonne tehtiin extempore-ekskursio. Satamassa nautiskeltiin auringosta ja grilliherkuista sekä tavattiin tietenkin satamakapteeni Martin Tuul. Äge Brass -orkesterin soudcheck yllätti etenkin suomalaiset, kun laiturilta alkoi kuulua Kesäpäivä Kangasalla ja muita tuttuja sävelmiä, jotka hetkellisesti äityivät yhteislauluiksikin. Eräs matkalaisemme oli pyytänyt trumpettia lainaan ja puhalteli ilmoille sinivalkeat sävelet. Eikä iltapäivää ilman tanssia, Äge Brassin pojat tanssittivat mielellään innokkaimmat suoraan laiturin nokassa.

Ennen hotelliin majoittumista vierailtiin vielä Ulve Kangron puodissa, jossa ihasteltiin taidokkaita setukaiskäsitöitä. Hetken hengähtämisen jälkeen suunnattiin illanviettoon Loomemajaan (Taitokeskukseen), jossa meidät vastaanotti kylän oma puuhamies Leo Kütt. Illanviettoon oli kutsuttu räpinalaisia ystäviä ja jälleennäkeminen oli yhtä lämmin kuin aina ennenkin. Mukana oli myös kunnanjohtaja Kaido Palu sekä lukuisia muita tuttuja. Näissä tapaamisissa kielimuurikaan ei ole este, sillä "aru saadaan" varsin hästi. Huvittavaa on huomata, että vaikka suomalainen ei puhu viroa eikä virolainen suomea, on räpinologien ja kangasalaloogien välille kehittynyt lähes oma kieli, jolla kuulumiset saadaan vaihdettua.

Illallisella nautimme paikallisia herkkuja ja tarjolla oli myös Loomemajan viinejä sekä paikallista Räpnik-olutta. Kun ruoka oli syöty, alkoi "Krapula-orkesteri" viihdyttämään. Orkesterin nimi Mahmõr tarkoittaa udmurtiksi krapulaa, mikä on etenkin soittajien mielestä varsin hauskaa. Perinnepaidoissaan he soittivat päättymätöntä polkkaa ja polvilumpiot kolisten tanssattiin niin pitkään kuin Titanic upposi. Yleisön pyynnöstä Aapo Ilveskin esiintyi ja kuulimme hänen käännöksensä Leevi and the Leavingsin kappaleista Mitä kuuluu Marja-Leena ja Muotitietoinen. Aapo esitti myös hittikappaleensa Maaseutukylissä (Väikeste linnade mehed), mikä kuvaa yhtä lailla Räpinaa kuin Kangasalaakin. Valitettavasti viron kielinen esitys ei ihan koko ryhmälle auennut.

Lauantaiaamuna Räpinan paperitehtaan myyntipisteen tyhjennyksen jälkeen suunnattiin Võõpsuun Kalamiesten päiville. Paperitehdas tuottaa uusikartonkia kierrätysmateriaaleista ja sinne katosivat myös Suomen markat. Jälleen Väinö Linnan paloja sisältäneet kartonkituotteet olivat hitti. Kalamiesten päiviltä mukaan tarttui lisää käsitöitä, paikallisia herkkuja sekä kulttuurielämyksiä kansantanssiesitysten ja Ivo Linnan konsertin myötä. Jõmmu-laivalle ei valitettavasti ehditty seilaamaan. Võõpsusta lähdettiin Põlvaan, jossa ruokailtiin järvinäkymin Kohvik Aalissa. Põlvasta lähdettiin yöksi Tartoon.

Tartossa majoituttiin Kutsehariduskeskusen hotelliin, sillä Rally Estonian vuoksi Tarton keskustan hotellit olivat loppuun varattuja. Ammattikoulun hotelli on varsin suositeltava ja tuntui olevan myös virolaisten matkailijoiden suosiossa. Tartossa ryhmä hävisi haipakkaan omille teilleen tutustumaan vanhaan yliopistokaupunkiin. Yksi erä retkikunnasta löysi olutkellarin, jonka valikoimissa oli yli 400 olutta, mutta ei Lapin Kultaa. Baari täyttyi kuitenkin ääriään myöten, sen verran pieni se oli.

Sunnuntaiaamupäivällä ennen Tarton keskustaan menoa etsittiin neuvostoaikainen sotilaslentokenttä, joka löytyi muutaman mutkan kautta. Lentokentällä kierrellessä tehtiin mielenkiintoinen havainto, sillä vanha kiitorata jatkuu Eesti Rahva Muuseumin (Viron kansallismuseo) uuden rakennuksen katoksi hyvinkin hämmästyttävällä tavalla. Tartossa pööpöilyn (sana, jonka matkanjohtaja joutui tulkkaamaan suomesta suomeksi) jälkeen kääntyi bussin nokka kohti Tallinnaa. Matkalla pysähdyttiin pienellä eväällä Adaveren tuulimyllyllä. Tallinnassa ei enää jäänytkään mahdottomasti aikaa, mutta sekin kului helposti viime hetken hankintoja tehden. Puolen yön paikkeilla Kangasalla oli joukko väsyneitä, mutta onnellisia reissaajia monta kokemusta rikkaampana. Saatettiinpa siinä paluumatkalla jo suunnitella seuraavaa reissuakin.

Mitä sitten tulevaisuus tuo tulleessaan, sitä ei varmaksi vielä tiedä. Ehkä kulttuuriprojekteja toteutuu ja Ilveksen murinaa kuullaan jälleen Kangasalla. Eikä sitä tiedä, vaikka myös kotopuolessa meitä Krapula tanssittaisi ja vastavuoroisesti Kangasalan Mieslaulajat laivattaisiin Räpinaan. Varmaa kuitenkin on, että ihmisiän kestävä ystävyys puolin ja toisin säilyy ja seuraavaa kohtaamista odotetaan jo.

Alkuun