Teksti: Kirsi Bongwirnso, julkaistu alunperin viro.nyt -kulttuurilehden numerossa 3/2020
Helsingin Suvilahdessa sijaitseva Eesti Maja – Viro-keskus täyttää syyskuussa kymmenen vuotta, mutta kuinka kaikki saikaan alkunsa? viro.nyt haastatteli Valdar Liiveä, Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiö Enterprise Estonian (EAS) Helsingin edustuston pitkäaikaista johtajaa.
”Omalla kohdallani kaikki alkoi vuonna 1991, kun hyvä ystäväni Peep Ehasalu oli töissä Tuglas-seurassa ja kuulin häneltä, että 3. maaliskuuta on Helsingissä mahdollista osallistua kansanäänestykseen Viron itsenäisyydestä. Olin tuolloin korkeakouluharjoittelussa Alajärvellä ja lähdin matkaan vastatakseni myöntävästi kysymykseen ’Kannatatteko Viron tasavallan valtiollisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden palauttamista?’ Tuo oli minulle ensimmäinen kerta, kun vierailin Tuglas-seuran toimistolla Mariankatu 8:ssa. Koko ilmapiiri ja estofiilien joukko tekivät niin unohtumattoman vaikutuksen, että unelmoin siitä lähtien työskentelemisestä noissa ympyröissä.”
Näin muistelee Viro–Suomi-akselille päätymistään Valdar Liive, josta joulukuussa 2003 tuli Mariankadulla sijainneen Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiö Enterprise Estonian (EAS) Helsingin edustuston johtaja 12 vuodeksi.
Enterprise Estonian Suomen yksikön tavoitteina oli edistää Viron taloutta kasvattamalla vientiä ja ulkomaisia investointeja sekä esitellä Viroa suomalaisille matkailukohteena. Oli selvää, ettei tavoitteita voinut saavuttaa yksin, vaan yhteistyö kaikkien Baltia-keskuksessa toimivien organisaatioiden kanssa oli välttämätöntä. Enterprise Estonian viereisessä huoneessa oli Viro-instituutti ja samalla käytävällä myös Suomen Viro-yhdistysten liitto.
”Muistan monia hyviä keskusteluita talouden ja kulttuurin aiheista muun muassa Mika Keräsen, Ursula Mälkin, Jürgen Roosten, Grete Ahtolan, Sanna Immasen ja tietysti Kulle Raigin kanssa. Kullea pidän myös mentorinani”, kertoo Liive.
”Vuokrasimme tiloja Tuglas-seuralta, jonka toimisto oli samassa kerroksessa, ja jossa ulkoministeri Lennart Meri vuoden 1991 elokuussa Viron uudelleenitsenäistymisen päivinä pyöritti esikuntaansa. Vaikka paikka oli tunnettu ja sijainti keskustassa hyvä, jäi jotain silti puuttumaan. Tuntui, että virolaistaiteilijoiden työt olisivat ansainneet enemmän ’ilmaa’ ja virolaisryhmien vierailuja oli pienissä tiloissa hankala järjestää. Ystävystyimme Tuglas-seuran kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläisen kanssa, joka kertoi pitkäaikaisesta unelmastaan – Helsingissä olevista edustavista tiloista, joissa olisivat kaikki Viro-organisaatiot yhdessä.”
Unelmasta Eesti Majaksi
Kun Viron matkailunedistämiskeskuksen edustajana vuonna 2006 aloitti Toomas Tärk, konkretisoitui Enterprise Estonian Helsingin lisätilan tarve. Valdar Liive alkoi edistää asiaa helmikuussa 2006 Tuglas-seuran Heikki Rausmaan ja Tapio Mäkeläisen kanssa, jotka kylläkin alussa toimivat yksityishenkilöinä eivätkä seuran edustajina. Keskusteluiden pohjalta syntyi Eesti Majan konsepti tavoitteineen, potentiaalisine partnereineen, toiminnan sisältöineen ja kuvauksineen. Perimmäisenä tavoitteena oli edistää Viron ja samalla myös Suomen kulttuurin ja talouden kehitystä. Mariankatu 8:n estofiilit ja virolaiset olivat löytäneet yhteisen päämäärän, joka tuotti tulosta yhteisten tapahtumien kautta jo ennen, kun varsinainen Eesti Maja syntyi.
Eesti Majan unelman toteuttamisen seuraavia askeleita olivat laaja tiedotustyö ja viestintä. Tuolloin arveltiin (ja arvellaan nytkin), että Suomen ja Viron suhteet ovat jo tarpeeksi hyvät, ja ettei niihin tarvitse panostaa enempää. Hieno mahdollisuus tiedon levittämiselle avautui kuitenkin vuonna 2007, kun Suomen ja Viron hallitukset tilasivat Jaakko Blombergilta ja Gunnar Okkilta Suomen ja Viron yhteistyöraportin. Valdar Liive oli mukana kannustamassa eri organisaatioita tekemään siihen ehdotuksiaan. Muun muassa Suomalais-Eestiläisen Kauppayhdistyksen (SEKY) hallitus muodosti työryhmän varmistamaan, että raporttiin tulisi myös talousaiheita. Työryhmään kutsuttiin myös Finpron ja Elinkeinoelämän keskusliiton edustajat. Jo tuohon keväällä 2008 julkaistuun ns. viisaiden miesten raporttiin tuli suositus luoda Helsinkiin Eesti Maja. Viron suurlähettiläät Priit Kolbre ja Merle Pajula tukivat hekin ajatusta.
Vuoden 2009 lopulla Helsingin kaupunki ilmoitti tiloistaan, jotka voisivat sopia Eesti Majaksi. Vaikka Sörnäisten rantatie tuntui aluksi olevan kaukana, niin jo ensi käynnillä epäilykset haihtuivat. Vaikka talouskriisin myötä Eesti Majaa varten aiemmin annetut taloudelliset lupaukset oli unohdettu, löysi jokainen organisaatio omat ratkaisunsa, ja niin 17. syyskuuta 2010 avattiin Eesti Maja – Viro-keskus osoitteessa Sörnäisten rantatie 22. Paradoksi oli, että koska budjeteissa ei Eesti Majalle konkreettista rahaa ollut, oli Viro-organisaatioilla suurempi vapaus tilojen suunnittelemisen ja sisustamisen suhteen. Avuksi tuli Viron muotoilijoiden liitto ja sen johtaja Ilona Gurjanova, joka myös suunnitteli Eesti Majan logon – lahjana talolle. Kokonaisuudesta ja laadusta ei tingitty, vaan huonekalujen tuottajat tekivät yhteistyötä ja tulivat hinnassa vastaan. Talon nykyilme vaati myös joitain henkilökohtaisia uhrauksia, muun muassa Tapio Mäkeläinen luopui omasta huoneesta, väliseinä purettiin ja saatiin galleriatila.
”Uskon, että Eesti Maja toteutui kiitos sen luottamuksen, joka syntyi Viro Senaatintorilla -tapahtuman ja Tuglas-seuran Martin markkinoiden, mutta ennen kaikkea Viron tasavallan 90. vuosipäivän suunnittelemisen ja järjestämisen kautta. Tuota varten muodostettiin erillinen työryhmä, johon kuuluivat Viron suurlähetystön lisäksi Mariankatu 8:n organisaatiot”, Liive pohtii.
”Eesti Maja ei ollut hallitusten päättämä projekti, vaan kansalaisaloite, minkä merkitystä ei voi liikaa korostaa.”
Vilkasta toimintaa ja uusia tavoitteita
Valdar Liiven mukaan Eesti Maja on saavuttanut tavoitteensa yli odotusten. Talossa on järjestetty lukematon joukko erilaisia seminaareja, monet delegaatiot ovat käyneet kylässä, niiden joukossa presidenttejä ja ministereitä. Eesti Majassa kokoontuu myös suomenvirolaisten kuoroja ja lasten lauluryhmiä. Taloon alussa kaavailtu virolaisen muotoilun showroom ei valitettavasti toteutunut, tosin sen potentiaaliset rahoittajat tajusivat jo talon avajaisissa, että siinä kohtaa oli hukattu mahdollisuus.
”Olen ollut nyt viisi vuotta poissa talosta, siksi en ole perillä kaikesta talon toiminnasta. Tuntuu, että talon organisaatiot ovat hyvin aktiivisia ja avoimia uusille ideoille. Eesti Maja – Viro-keskus on maamerkki ja näyttää, että Suomen ja Viron yhteistyö on tärkeää.”, toteaa Liive.
Yhtenä tulevaisuuden tavoitteena Valdar Liive pitää pääministereiden vierailua Eesti Majassa. Samoin hänen mielestään kannattaisi pohtia, kuinka yhdessä voitaisiin edistää Tallinnan ja Helsingin kaksoiskaupunkia. Tärkeää hänestä olisi Suomessa asuvien virolaisten aktivoiminen ja vieläkin suurempi tahto tehdä asioita yhdessä. Eesti Maja olisi myös hyvä alusta kertoa virolaisille mahdollisuuksista palata kotimaahansa. Vaikka virus tekee tulevaisuudesta epävarman, voi se luoda uusia ajatuksia ja mahdollisuuksiakin.
Kysyimme lopuksi, millaisia asioita tai tapahtumia Liivelle on jäänyt mieleen Eesti Majan kymmenen toimintavuoden ajalta.
”Erityisesti on jäänyt mieleen yhteistyö ja yhteishenki. Esimerkiksi Bolefloor lahjoitti Helsingissä olleen Nordic Business Forumin Enterprise Estonian osastolle kalliin puulattian, jonka lupasin laittaa Eesti Majan lastennurkkaan. Kun asia minun puoleltani venyi, tarttuivat Tuglas-seuran Juha Kääriäinen ja Heikki Rausmaa toimeen ja asensivat lattian itse.
Suunnittelija Tarmo Luisk toi ja ”unohti” Eesti Majaan Kraana-lattiavalaisimensa, samoin kirjastossa on Inge Peetrisin vieterijalkainen nojatuoli. Olen kuullut, että Eesti Maja inspiroi Viron muotoilijoiden liittoa aloittamaan Eesti Disaini Maja -projektin.
Mukava ja innostava yllätys oli myös Suomessa asuvien virolaisten huippujääkiekkoilijoiden Robert Rooban ja Siim Liivikin osallistuminen Eesti Majan viidensille syntymäpäiväjuhlille!”
Eesti Maja – Viro-keskus juhlii 10. syntymäpäiväänsä 15.–18.9. Liity juhlallisuuksiin Eesti Maja 10 -Facebook-tapahtumassa:
