SVYL-verkkopuodin Kirjasyksy-kampanjassa saadaan suosituksia puodin tarjonnasta. Kirjailija Antto Terras perehtyi Aleks Lepajõen tarinaan teoksessa Aleks Lepajõe: Pako länteen. Tillanderin jalokiviryöstäjien tarina.
Antto Terras on suorapuheisuudestaan tunnettu virolaissyntyinen suomalaiskirjailija, jonka viimeisen teos Viro (Sensuroimaton) (2020, Into-kustannus) on jokin matkapäiväkirjan ja erehtymättömällä etsivävainulla varustetun tutkijan kokemusraportin välimuoto – rehellinen, oivaltava ja uutta tietoa pursuava. Tutustu muihin Terraksen suomalaisuutta ja virolaisuutta oivaltavasti tarkasteleviin teoksiin täältä.
Aleks Lepajõe: PAKO LÄNTEEN. Tillanderin jalokiviryöstäjän tarina.
Docendo 2019, 368 s., suom. Sanna Immanen
Teksti: Antto Terras
Jos olet aina miettinyt, että missäköhän ne Tillanderilta ryöstetyt timantit mahtavat olla, kannattaa etsiä tietoa jostakin muualta kuin Aleks Lepajõen oudosti elämänmakuisesta matkapäiväkirjasta Pako länteen. Aleksin sydänverellään muotoilema teos johdattaakin lukijan paljon suurempien arvoitusten pariin. Perusasetelmaltaan tarinahan on suuremmalle osalle jo tuttu: nälkäinen nuorimies karkaa Neuvostoliitosta ja uskoo ajautuneensa länteen, vaikka Suomi ja Ruotsi eivät ihan kaikilta osin kapitalistisen yhteiskunnan kriteereitä täytä. Kirjassaan Aleks keskittyy tarkkailemaan yhteiskuntiamme, vertailemaan ja pettymään. Hänelle oli ikään kuin luvattu pääsy Onnelaan, jossa omalla yrittämisellä ja voimalla voi saavuttaa paljon. Totuus ei sittenkään ollut unelmien kaltainen, eikä autuaaksi päässyt edes jalokiviä ja rahaa ryöstämällä.
Pako länteen on herkullinen yhdistelmä veijaritarinaa ja sosiaalipornoa. Aleks karkasi Neuvostoliitosta, koska siellä oli nuivaa asua, ja samalla käy selväksi, ettei levottomalle sielulle ole mikään yhteiskunta tarpeeksi jännittävä. Nuorukaisen tarkat ja ulkopuolisella silmällä tehdyt havainnot hyvinvointi-illuusiostamme ovat teoksen parasta antia. Tämän ennakkoluuloisen taistelijan touhuilu määritteli myös pitkiksi ajoiksi sen, millaisina ihmisinä entisistä neuvostomaista saapuvia pidettiin ns. lännessä. Aleks ei ollut ehkä paras versio ”uudesta virolaisesta”, mutta yksi ensimmäisistä hän oli ilman muuta.
Reaalielämästä ammentavassa rikoskirjallisuudessa sorrutaan usein tekojen mystifiointiin ja pahojen jalustalle nostamiseen. Pako länteen jättää tämän virheen viisaasti tekemättä, ja kertoo karun tarinansa jopa ilman omantunnontuskia. Aleksin lähtökohdat olivat toki ankeat, mutta niin ne olivat miljoonilla muillakin. Suurin osa jätti kuitenkin kriminaaliksi ryhtymättä. Mutta onneksi Seikkailija-Aleksille kävi lopulta hyvin – hän loikkasi takaisin kotimaahansa, rikastui rehellisesti ja on nykyisin monien ihannoima kokemusasiantuntija.
