Ahto Külvet on tarttolainen Psühhoteek-levykauppaa pitävä vinyyli-intoilija ja Tartu 2024 -kulttuuripääkaupunkihankkeen aktiivi. Ahtoa ajaa eteenpäin into tutkia lempiaikakausiensa musiikkia ja jakaa tietouttaan muille. Tätä hän tekee mm. IDA Radion Psühhodisko-ohjelmassa ja esiintyessään erilaisissa tapahtumissa. Külvetista tehty dokumenttielokuva Muusika mida ma veel ei tea (musiikki, josta en vielä tiedä) on Aleksander Heifitsin ohjaus, jonka ensi-esitys nähtiin 17. tammikuuta Virossa.
Ahto osallistuu Viron itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin Suomessa. Ahton tekemä suomenkielinen ääniteohjelma esittelee virolaista musiikkia, runoutta ja luontoääniä vinyylilevyltä. Kuuntele ohjelma tästä linkistä! Itsenäisyyspäivän Facebook-tapahtumaan voit liittyä tästä!
Teksti: Lissu Kirves. Julkaisu viro.nyt -kulttuurilehden numerossa 1/2021.
Kun Ahto Külvet oli noin 15-vuotias, hänellä oli kotonaan oma huone ja siellä mittava äänentoisto: gramofoni, magnetofoni ja cd-soitin. Huoneessa soi jatkuvasti musiikki, jota Ahto myös tallensi ahkerasti.
”Se oli omanlaisensa salonki, huoneessa oli jopa oma parveke ja se oli paikka, jossa monella tavoin kasvoin ihmiseksi. Siellä istuimme ystävien kanssa juomassa viiniä, lukemassa runoja ja kuuntelemassa Doorsia.”
Siinä huoneessa sai alkunsa myös Ahton rakkaus vinyylejä kohtaan, ja voisi jopa sanoa, että myös levykauppa Psühhoteekin tarina. Ahton ensimmäinen vinyylilevy oli kummallisen kuuloinen Venäjällä julkaistu piraattikopio, jonka kaikki tekstit olivat kyrillisillä aakkosilla kirjoitettu.
”Kuuntelin sitä levyä vuosia ymmärtämättä, mistä siinä on oikeastaan kyse. Levyn päällä luki venäjäksi СТУДЖИЗ ja myös kappaleiden nimet oli käännetty – ja se oli oikeastaan kaikki informaatio, mitä levystä sai irti. Vasta jonkin aikaa myöhemmin sain selville, että venäjänkielinen kappale Хочу Быть Твоим Псом eli ”haluan olla sinun koirasi” oli The Stoogesin biisi I wanna be your dog. Arvelen, että rakkaus kaikkea kummallista ja erityistä musiikkia kohtaan sai alkunsa tästä albumista.”
Keräilijästä kauppiaaksi
Noin seitsemän vuotta sitten Ahto alkoi jälleen kuunnella musiikkia aktiivisemmin ja hankki erityisesti vinyylilevyjä kotiinsa. Into kasvoi niin kovaksi, että lopulta vinyylit alkoivat viedä kodista neliöittäin tilaa. Kun silloiselta työpaikalta Genialistide Klubilta vapautui yllättäen yksi huone, muuttivat levyt sinne. Tällä hetkellä Psühhoteek sijaitsee Ahton mukaan ”maailman parhaan kaupungin Tarton rakkaimmassa kaupunginosassa, Karlovassa”. Liikkeen löytää nykyisin Barlova-baarin yläkerrasta, 50-neliöisestä ja 100 vuotta vanhasta uunilämmitteisestä puutalohuoneistosta. Toinen Psühhoteekin huoneista on levykauppa ja toinen studio-salonki, jossa hän tekee radiolähetyksiä ja luentoja, ja tulevaisuudessa on suunnitelmissa järjestää pienimuotoisia musiikinkuunteluiltoja.
Levykaupassa käyminen on lämmin kokemus: Ahto tervehtii vieraansa, esittelee liikkeen tarjontaa ja soittaa musiikkia kiinnostuneille asiakkaille. Ahto itse kuvailee levykauppaansa paikaksi, johon voi tulla tutustumaan musiikkiin, jota ei aiemmin tiennyt rakastavansa. Hyllyistä ei löydy ajankohtaisia suosikkeja, vaan muun muassa kirpputoreilta ja kuolinpesistä löydettyjä harvinaisuuksia, joista Ahto voisi puhua tunteja.
”Levykauppa on täynnä minua kiehtovaa, epätavallisempaa vinyylimusiikkia, suurin osa Melodia-yhtiön vinyylejä ja psykodiskoa, mutta myös lastenmusiikkia, nauhoitteita luonnosta, sanataidetta, estrada-musiikkia eli tanssittavaa ja funkahtavaa iskelmää, hyvä valikoima virolaista musiikkia klassisesta rockiin, 7-tuumaisia vinyyleitä ja kaikkea odottamatonta.”
Tutkimusta, opetusta ja kulttuuripääkaupunkisuunnitelmia
Ahtolle levyjen alkuperän ja merkityksen tutkimisesta on tullut tärkeä osa työtä ja suuri intohimon kohde. Ahto kertoo, että hänen tutkimuksensa keskittyy pääosin Melodia-levy-yhtiön tuotantoon. Melodia oli Neuvostoliiton monopolilevyfirma, joka toimi vuosina 1964–1990. Yhtiöllä oli kuusi suurta tehdasta, joista kaksi sijaitsi Riiassa ja Leningradissa – tehtaat olivat suunnilleen yhtä kaukana Tartosta ja kaupunkien välillä kulki junayhteys. Yliopiston myötä Tartto on toiminut keskeisenä paikkana levyjen leviämiselle, sillä kaupunkiin saapuneet opiskelijat ja professorit kuuntelivat paljon monipuolista ja kiinnostavaa musiikkia. Näiden seikkojen vuoksi Tartto on ollut tutkimustyölle Ahton mukaan ideaali paikka. Venäjän kielen taito on ollut myös tärkeä. Oleellisinta on kuitenkin se, että Melodian luoma musiikillinen maailma oli hänen aloittaessaan tutkimatonta maaperää ja täynnä tyhjiä aukkoja.
”Pidän kaikenlaisesta hyvästä musiikista jazzista funkiin, mutta ymmärsin heti, että minua kiinnostaa erityisesti uuden löytäminen ja sen jakaminen muille. Sen myötä ymmärsin, että esimerkiksi Amerikan funk-kulttuurista on löydetty jo varmasti kaikki oleellinen, mutta Melodia-levy-yhtiötä ei ole kukaan oikeastaan tutkinut kunnolla. Tämä työ on antanut paljon, olen musiikkiarkeologina löytänyt paljon uutta ja tuonut lisätietoa musiikkikartalle.”
Psühhoteekista käsin Ahto tekee nykyään myös Helsingissä toimivalle IDA Radiolle Psühhodisko-ohjelmaa, jossa hän jakaa tietouttaan virolaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Lähetyksiä on tehty yli 30 ja niitä voi kuunnella jälkikäteen IDA:n nettisivuilta. Lisäksi Ahto esiintyy Psühhovisioon-nimellä erilaisissa tilaisuuksissa. Kaikki keikat ovat erilaisia ja setit on valmisteltu aina kuhunkin tilaisuuteen sopivaksi.
”Olen esiintynyt esimerkiksi Tarton yliopiston luonnontieteellisen museon luontoillassa, jossa luennoin täytetyn kirahvin luona 1,5 tuntia luontoäänistä vinyylillä ja soitin runsaslukuiselle yleisölle muun muassa ääniä siitä, kuinka sähkömonni pelottelee saalistaan”.
Venäjän lisäksi Ahto puhuu myös sujuvaa suomea. Suomalaismusiikissa häntä innostaa erityisesti Love Recordsin ja Eteenpäin! -levy-yhtiöiden tuotannot.
”Eero Koivistoisen Muusa ja Ruusa -levy on puhdasta psykodiskoa! Psühhoteekilla on Suomessa todella hyviä ystäviä – Dj:t Jussi Kantonen ja Anssi Nieminen erityisesti ovat auttaneet löytämään kaikenlaista jännittävää ja kummallista tanssittavaa. Svart Recordsin kautta julkaistut kokoelmat Satan In Love – Rare Finnish Synth-Pop & Disco 1979–1992 ja Dance For Your Life – Rare Finnish Funk & Disco 1976–1986 ovat minun ’Suomi-musiikin raamattujani’, ne on koonnut dj Mikko Mattlar.”
Ahto Külvet on yksi Tartu 2024 -kulttuuripääkaupunkivuoden aktiiveista. Hän kertoo, että hänen roolinsa hankkeessa on samanlaista vinyylimusiikkiin liittyvää koulutus- ja valistustoimintaa, jota hän on tehnyt tähänkin asti. Viimeisen viiden vuoden aikana Psühhoteek on järjestänyt seitsemän kansainvälistä Psykodisko-konferenssia, joihin ovat osallistuneet muun muassa musiikkitieteilijä ja -kirjailija Pekka Gronow jadj JussiKantonen. Vuonna 2024 on suunnitelmissa järjestää tavallista laajempi tapahtuma yhdessä erilaisten vierailijoiden kanssa. Samoin suunnitelmissa on julkaista Tartto-teemainen vinyylilevy.
Lue lisää:
www.facebook.com/psuhhoteek
idaidaida.net/et/saated/psuhhodisko
Katso Muusika, mida ma veel ei tea -elokuvan traileri alta ja tästä näet koko elokuvan!
