Teksti: SVYL:n hallituksen puheenjohtaja Grete Ahtola
Rakkaalla lapsella on monta nimeä – ja niin myös pääsiäisellä Virossa. Kansanuskomukset ja -mytologia on vaikuttanut kristillisiin perinteisiin ja päinvastoin. Lopputulos on, että sekä pääsiäistavoissa että pääsiäisen nimityksissä, kaikki on iloisesti sekaisin.
Yleisesti käytössä on kristillinen nimitys ülestõusmispühad eli ylösnousemisen pyhät, joilla muistetaan Kristuksen kuolleista ylös nousemista ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Paljon käytetään myös nimitystä lihavõtted, joka tarkoittaa kirjaimellisesti lihan ottamista – päättyyhän pääsiäisenä paastoaika ja saa taas syödä lihaa. Uskallan väittää, että aika harva virolainen nykyään paastoaa, mutta nimitys on silti laajasti vakiintunut käyttöön.
Kansankielessä pääsiäistä kutsutaan vielä nimityksillä munapühad, kevad– tai kiigepühad. Tuo ensimmäinen munapyhät tietysti viittaa siihen, että pääsiäisenä on tapana värjätä munia ja antaa niitä lahjaksi.
Äitini on kertonut, että nimitys kiigepühad eli keinupyhä juontaa juurensa vanhaan traditioon, jonka mukaan pääsiäisviikolla kaikki melua aiheuttavat työt olivat kiellettyjä, paitsi yksi: kylässä nuoret saivat rakentaa silloin keinun. Yhdessä keinun rakentamiseen liittyi tietysti myös hauskanpitoa, flirttiä ja ihastumisia.
Kuten sanottu, pääsäistavat Virossa ovat paikoittain ja perheittäin aika erilaisia, mutta minun perheeni pääsiäiseen on aina kuulut munien värvääminen. Sitä tehdään joka vuosi, aina pääsäissunnuntaina, ja siihen ruvetaan keräämään sipulinkuoria jo hyvissä ajoin ennen pyhiä. Ainakin Etelä-Virossa, jota olen kotoisin, on melko tavallista, että pääsäisen tiennoilla kaupoista ei löydy sipuleita, sillä kaikki hamstraavat niiden kuoria.
Virossa uskotaan, että munia värjäämällä muutetaan harmaa kevät värilliseksi, se symboloi luonnon heräämistä ja uudelleen syntyä. Muna on taas ikivanha lisääntymisen, uuden elämän ja onnen siemenen symboli.
Perheessämme on omia vakiintuneita tapoja värjäämiseen, mutta joka vuosi kehitellään myös uusia. Esimerkiksi edellisvuonna tein sysimustan munan, ja se onnistui näin: laitoin keitetyn kananmunan vahvaan hibiskusteehen ja annoin sen liota muutaman tunnin. Ainiin, tilkka etikkaa mukaan, jotta väri kiinnittyisi paremmin.
Muuten meillä on värjäämisperinne kulkenut varmaan aika pitkäänkin suvun naislinjaa pitkin eteenpäin:
1) sopivankokoisille sanomalehtipaloille laitetaan pohjalle sipulinkuoria
2) tuore kananmuna kastellaan veteen ja pyöritetään sen jälkeen esim. manna-, riisijyvä- tai -ryynikulhossa ja /tai sidotaan pätkä värillistä lankaa munan ympärille (näistä tulee pintaan erilaisia kuvioita)
3) lopuksi taitetaan varovaisesti sanomalehti munan ympärille ja sidotaan langalla melko napakaksi paketiksi. Lopuksi laitetaan munasanomalehtipaketit kylmään veteen ja kiehumaan noin 15 minuutiksi, jonka jälkeen tietysti kylmään veteen kuten tapana on.
Ehdottomasti paras osa on munien purkaminen! On niin jännää katsoa, minkälaisia juuri sinun tekemistäsi on tullut. Olin lapsena ja olen nytkin tosi tarkkana siinä, että sidon omat munapakettini erivärisellä langalla, jotta kukaan muu ei pääse niitä vahingossakaan avaamaan.
Toinen vankka pääsiäisperinne ainakin perheessäni on suklaamunien etsiminen. Sitä tekevät kaikki, nuoret ja vanhat, kukot ja kanat, kuten viroksi sanotaan (noored ja vanad – kuked ja kanad). Muistan, että tämä tapa tuli meille jo 90-luvun alussa tätini perheeltä. He asuivat Suomessa, jossa suklaamunia oli. Ja me tietysti halusimme tehdä niin kuin Suomessa.
Vaikka onkin poikkeuskevät, kehotan ottamaan pääsäisestä kaiken irti, vaalimaan pääsiäisperinteitä, mutta kehittelemään myös uusia tapoja viettää ihanat kevätpyhät 2021. Olkoon se munien värjääminen, suklaamunajahti, ulkoilu tai vaikka keinun rakentaminen – kaikki hauska tekeminen tuo varmasti iloa ja naurua kevätpäiviisi!
