Helsingfors Segelklubb -pursiseuran (HSK) entinen varakommodori Kalevi Westersund purjehti kesällä 2020 s/y Nitouche II -veneellään Riianlahdella. Vaikka Baltian satamat uudistuvatkin nopeasti, sai viro.nyt arvokasta tietoa Viron ja Latvian vierassatamista.
Kalevi Westersund
Luontoäidin suoma varhainen veneilykausi pääsi myös jatkumaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Maaliskuun 2020 alussa Saarenmaalle levisi epidemia italialaisen lentopallojoukkueen mukana, ja Länsi-Viron saaret eristettiin. Uusimaa ja rannikko suljettiin valmiuslailla 28.3.–15.4.2020 Huviveneiltä edellytettiin käyntiä passintarkastuspisteissä 14.6.2020 saakka, ja heinäkuun alkupuolelle asti jatkui molemmilla rannoilla epäselvyys, miten huvivenettä tulisi kohdella. Heinäkuussa tilanne alkoi normalisoitua. Normaalia on sekin, että usein Baltian satamat yllättävät uudistuksilla – niin nytkin.
Tallinnassa on nykyään jo kuusi eri vierassatamaa: Kalevi Jahtklubi, Pirita, Old City Marina, Lennusadam, Noblessner ja Haven Kakumäe. Oman kokemukseni mukaan ne kannattaa jättää kotimatkalle, ja Suomesta on luontevaa suunnata lahden yli Naissaareen, Lohusaluun, Dirhamiin tai Kärdlaan.
Lohusalu
Viron ensimmäinen länsimainen vierassatama, joka on jo ehtinyt kokea useitakin kehitysvaiheita. Satamamestari tulee osoittamaan vapaan, numeroidun poijun. Siistit saunat ovat päällä iltapäivästä alkaen. Sadama Pub & Resto on kehittänyt tarjoiluaan, mutta kyökki sulkeutuu jo iltayhdeksältä.
Viikonloppuisin on elävää musiikkia ja paljon väkeä.
Lähistöllä ei ole kylää, vain pitkä hiekkaranta. Kannattaa siis ottaa vuokrafillari ja polkea 3 km Laulasmaan risteykseen, jossa on kauppa, pari pubia ja iso kylpylä. Vielä voi jatkaa uutta pyörätietä saman verran itään ja ihailla Keilajoen puistoa sekä Viron kolmanneksi korkeinta vesiputousta.
Dirhami
Matkan ensimmäinen yllätys oli sataman iso laajennusprojekti. Idän puoleista hiekkarantaa oli jo perattu ja betonoitu aallonmurtajaksi. Lisää venepaikkoja on tiedossa. Sataman Kalakohvik tarjoilee maukkaita annoksia, ja pienestä kaupasta saa lähes kaikkea.
Vuokrapyörillä on helppo polkea 6 km matka Roostan lomakylään, jossa on pitkä hiekkaranta, seikkailupuisto, tarjoilua ja majoitusta.
Kuivastu
Aurinkoiset ja reippaat länsituulet olivat alkaneet, joten sivutuuli vei Haapsalun ohi ja Väinämeren yli Kuivastuun. Täälläkin siistit saunat lämpiävät jo iltapäivisin. Lauttasataman palvelut rajoittuvat kahvilaan ja kioskikauppaan. Vuokralla on polkupyöriä ja edullisia autoja, joten reviiriä kannattaa laajentaa ainakin ympäri Muhun saaren ja ehkä Saarenmaallekin.
Mantereen puoleinen Virtsun satama on aalloista levoton eikä siis suositeltava.
Ruhnu (Ringsu)
Vauhdikas slööri vei vaivattomasti keskelle Riianlahtea, Ruhnun saarelle. Ringsun satama tarjosi suojaa, mutta öinen ukkosmyrsky kyllä heilutti mastoa. Sataman Kohvik Yljes on kohentanut tarjoiluaan. Vuokrapyörillä pääsee kylälle ja Liise Talulle ihastelemaan olkikattoisia taloja.
Kirkkoja on kaksin kappalein, ja väitetysti Eiffelin toimiston piirtämään, vuonna 1877 pystytettyyn valurautaiseen majakkaan pääsee kapuamaan.
Ruhnun saarta ympäröi isompikin vesi ja lisäksi siellä on ”maailman suurin tuuli-ikkuna”, 360 astetta. Tämän avatessaan purjehtija löytää horisontista aina sopivan 20–60 mailin kohteen avotuulelle: 14 satamaa Virossa ja 8 Latviassa.
Engure
Reippaat länsituulet jatkuivat edelleen, joten oli luontevaa suunnata alas etelään, Latvian rannikolle. Enguren uudistetun sataman sisääntulo oli ruopattu lähes 3 metriin ja vanha kelluva parakki oli hinattu pois. Tilalla oli nyt moderni aidattu ponttoni sähköllä ja vedellä sekä nelisenkymmentä poijua. Siistit saniteettitilat löytyvät uudesta puurakennuksesta. Isoja katamaraaneja rakennetaan hallissa. Lähikylässä on pari kauppaa, muutama ravintola ja Kafejnīca Būda tarjoilee edullista kotiruokaa.
Skulte
Säätila alkoi muuttua kosteammaksi ja nouseva avotuuli kuljetti vauhdikkaasti Riian ohi itään. Kovassa lenssissä sisääntulo vaati tarkkaavaisuutta, mutta aallonmurtajien sisällä oli jo rauhaisaa.
Skulte on propsin ja hakkeen ulosvientisatama, joten pari laivaa oli sivuutettava, ennen kuin jokiuoman mutkien jälkeen näkyi vanha metalliponttoni. Aisojen välistä löytyi sopiva tila, mutta ei juurikaan muuta palvelua. Laiturin tyvessä oli yhdet vesi- ja sähköjohdot sekä bajamaja.
Skulte ei ole varsinainen turistikohde, mutta tarjoaa ”aikakoneen” vuosikymmenten taa. Kalastajat touhuavat verkkaisesti vanhanaikaisilla paateilla ja pyydyksillä. Laiturilla on pyydysankkureita ja rysäverkot kuivuvat auringossa. Vastarannalla maanomistaja paaluttaa edelleen teräspilareita kovaan savimaahan, tarkoituksenaan rakentaa vieraille parempi satama. Kylästä löytyy kauppoja ja pari pubia, ja hiekkarannan leirintäalueella on kelpo pizzeria. Vähemmän tunnettu Skulte tarjoaa suojaisan etapin esim. Pärnun ja Riian pitkälle välille.
Salacgriva
Laantuva myötätuuli kuljetti leppoisasti kohti pohjoista, seuraavaan kalastajakylään. Olin saanut ennakkotiedon uudesta huoltotalosta, jonka viereen kiinnityin. Vanhassa ja suojattomassa ponttonissa oli kymmenkunta poijua, mutta sähköt ja vedet oli nyt suljettu. Komea Bura-talo oli jo pystyssä, mutta ei vielä käytössä. Viereen oli myös valmistunut siisti Ab initio -pizzeria. Perinteisempää kalaruokaa löytyi kylän Cafe Kambīzesta.
Salatsi-joen suistoa kannattaa tepastella ylävirtaan ja hämmästellä historiallista pyyntisiltaa. Kapea puusilta ei ihan ylety vastarannalle, vaan sen tarkoituksena on rysäverkoilla ja muilla pyydyksillä kahmia jokikaloja.
Veneelle löytyy parempaa tuulensuojaa hieman pohjoisempana, Kuivizin satamassa. Tämä on uudehko leirintäalue, jossa on laadukas hotelliravintola Kapteiņu Osta.
Kihnu
Tuulet alkoivat hyytyä, joten kone sai avittaa Kihnun saarelle. Suarun satamaa kehitetään edelleen, ja nyt oli vuorossa työmaa sisääntulon aallonmurtajalla. Ponttonilaitureiden vieressä on huoltotalo, josta voi tilata saunan. Pihalla on pitkät rivit vuokrapyöriä, joilla onkin helppo viilettää pitkin mäettömän saaren hyviä teitä.
Rantatiellä Lontoon taksi houkuttelee Uibu Talun terassille, ja lähikylältä löytyy Kurase Pood sekä pari pubia. Rahvamajan takana on urheilupuisto, jossa juhannuskokko syttyy aina 23.6., viikonpäivästä riippumatta. Heinäkuun Mere Pidu -festivaali on myös kokemisen arvoinen. Majakka saaren eteläkärjessä on avoin yleisölle.
Munalaid ja Manilaid
Tyynessä konettaminen minimoitui suuntaamalla Virve-lautan perässä mantereelle. Väylän vieressä Kihnusta pohjoiseen näkyy pitkä, pyöreistä kivistä rakentunut vedenalainen harjanne.
Munalaidiin on valmistunut myös pieni vierassatama. Palveluja ovat vain terminaalin WC:t ja kahviautomaatti, mutta aisapaikoille voi jättää veneen, esim. miehistönvaihdossa.
Viereinen Manilaidin saari oli myös uusi ja mielenkiintoinen kohde. Yhteyslaiturin kupeessa on muutama kylkipaikka, rajatulla syvyydellä. Vuorovene toi sopivasti uuden turistiporukan, joten pääsin liftillä avolavalle ja sain kyydityksen koko saaren halki. Eteläkärjessä on pieni majakka ja Riidan maatila, jossa maittoi lammaspata ja käsityöolut. Jalkapatikassa sain paluumatkalla ihastella saaren kaunista luontoa, persoonallisia taloja ja kuiville nostettuja kalapaatteja. Kilipukit ja kutut tervehtivät illan kulkijaa.
Värati
Jatkoin koneella luoteeseen ”just on time”, tämän reissun uusimpaan kohteeseen. Riida talun pöydässä minulle oli kerrottu Viron uusimmasta satamasta, jonne oli kuulemma edellisellä viikolla asennettu väylämerkit. Koordinaatit ja satamatiedot sain myöhemmin kännykkään.
Mantereella oleva pieni satama on kahden aallonmurtajan suojassa. Ponttonissa oli aisat, vesi ja sähkö sekä rannalla bajamaja. Värati oli neuvostoaikaan iso kalanjalostustehdas, josta jäänteinä näkyi useita hylättyjä rakennuksia ja halleja. ”Kuumsuitsu kilu” -pakkauslaatikoita oli nurkissa pinoittain. Uutta kahvilarakennusta viimeisteltiin kuumeisesti, sillä avajaiset olisivat elokuun alussa.
Lähimpään Tõstamaan kylään oli kävelymatkaa 3 km, ja sieltä löytyi kauppa ja pari pubia.
Varbla
Vihdoinkin saavuin koko reissuni pääkohteeseen Varblaan. Lähestymisviitta on yhä turhan lähellä rannikkoa ja kooltaan pieni. Lähes kilometrinen, kivinen aallonmurtaja näkyy selvästi ja lateraaliviittoja on useita. Jättipitkän sisääntulon jälkeen avautuu täysin suojainen, neliön muotoinen allas, jossa on kaksi ponttonia aisoilla ja poijuilla. Ravintola Groot oli jo valmis, mutta huoltotalo vieläkin hieman vaiheessa. Läheisestä lomakylästä löytyi majoitusta, baari, ravintola, toiletit ja sauna.
Varblan satama oli teknisesti avattu jo 2019 juhannuksena, mutta viralliset avajaiset olivat 31.7.2020. Koska vuonna 2019 ennätin uuteen satamaan ensimmäisenä vierasmaalaisena, sain avajaisiin henkilökohtaisen kutsun. Päävieraana oli presidentti Kersti Kaljulaid, joka on usein ollut mukana antamassa näkyvyyttä satamille ja purjehdukselle.
Varblan uusi satama tarjoaa kaivatun ja mukavan etapin pitkälle merimatkalle Haapsalusta Kihnuun tai Pärnuun.
Kõiguste
Tuuli oli jälleen herännyt ja vei nyt vaivattomasti Saarenmaan kaakkoisrannalle, Kõigusten satamaan. Satama avattiin jo 1990 luvulla, mutta 9.1.2005 ”jaanuaritorm” tuhosi sen. Nykyisin Niklas ja Külli Akkermann isännöivät hienoksi kehittämäänsä satamaa.
Väylämerkit ohjaavat sisään ja modernissa ponttonivinkkelissä löytyy suojaisia paikkoja. Uudessa huoltotalossa on siistit saunat ja saniteetit, ja baari John’i juures on laajentunut myös ravintolaksi.
Kõiguste Marina on sopivasti puolivälissä Kuivastun ja Kuressaaren pitkää legiä. Tänne on hyvä tulla lepäämään ja vaikka kuuntelemaan hiljaisuutta. Vain kapea hiekkatie johtaa perille, joten turhaa liikennettä tai hälyä ei ole.
Lõunaranna
Kotimatkalla poikkesin vielä pieneen, sympaattiseen Lõunarannan satamaan. Isäntä Olaf oli työmatkalla, mutta avulias Edvard lämmitti puusaunan ja kestitsi ilta- ja aamupalan. Hän esitteli ylpeänä tulevaa keittiön laajennusta, jonka ansiosta tarjoilu monipuolistuu.
Lähistöllä Sikke Sumarin Nami Namaste tarjoilee lounasta ja päivällistä, ja jos oikein haluaa syödä herroiksi, voi tilata limusiinin viemään Pädasten kartanohotelliin.
Haapsalu
Usean linjataulun jälkeen odottaa tulijaa kolme peräkkäistä satamaa: Westmeri, Grand Holm Marina ja Veskiviigi. Paikkoja siis löytyy, ja nytkin oli moni tyhjillään.
Pieni unelias kesäkaupunki on käymisen arvoinen. Piispanlinnaa on restauroitu ja monia puutaloja kunnostettu. Vuonna 1904 valmistunut puurakenteinen rautatieasema on Euroopan pisin. Ravintoloita on runsaasti, ja pikkukaupungin ottaa mukavasti haltuun jalkaisin.
Vormsi, Sviby
Uusi oikoväylä johtaa Haapsalusta Vormsin saarelle ja lyhentää matkaa huomattavasti. Svibyn lauttasataman takaa löytyy vierassatama, jonne on valmistunut uusi aallonmurtaja ja uusia poijupaikkoja. Satamakonttorissa on WC:t ja suihku.
Pikitien luona on pieni kioski, josta voi vuokrata pyörän tai skootterin. Näillä pääsee aluksi Krog No. 14 -pubiin ja Hullon kylään. Kirkkoja on tuplaten ja Pyhän Olavin hautuumaalta löytyy ainutlaatuisia rengasristejä. Maantielenkit kiertävät koko saaren ympäri, ja länsirannalla on pieni majakka. Saarella on vahva ruotsalaisvaikutus, joten kaikki nimet ovat myös på svenska.
Osmussaar
Uudelleen Dirhamiin tultuani totesin rakennusprojektin taas edenneen. Nyt oli tyyntä ja aurinkoista, joten pääsin toistamiseen konettamaan Osmussaarelle. Väylä on viitoitettu, mutta puulaiturin päässä syväys on vain 1,7 m ja tilaa 1–2 veneelle. Hevosenkenkälahdelle voi myös ankkuroitua, mutta helpointa on ottaa Dirhamista kyyti Arabella-paatilla.
Saari on muodostunut kalkkikivestä kerrostuneista laatoista ja päällimmäiseksi on jäänyt soraa.
Kasvusto on matalaa ja katajikot ovat vallitsevia. Soratiet kiertävät 9 km saaren ympäri. Vapaana laiduntaa 400 lammasta ja 60 otsatukkaista ylämaan nautaa.
Sattumoisin tusina Suomen Majakkaseuran jäsentä saapui tutustumisretkelleen, joten jäin heitä odottelemaan pohjoiseen, majakan juurelle. Täällä oli tarjolla kevyttä lounasta, virvokkeita ja jäätelöä. Arvovaltaisessa seurassa kapusin vuonna 1954 rakennetun ja 35 m korkean majakan huipulle. Ylhäältä on mahtavat näkymät koko rannikolle, ja myös mustavalkoraidallinen torni näkyy pitkälle.
Lohusalun jälkeen paluu kolmen viikon ja 17 sataman hienolta jotokselta sujui spinnutellen Porkkalaan. Tallinnan satamille ei taaskaan jäänyt aikaa, kuten olin arvellutkin…
Baltian satamissa on harvoin ruuhkaa ja kesällä 2020 oli suorastaan autiota. Aina kannattaa kuitenkin huomioida heinäkuun perinteinen Muhu Väina Regatt, jossa on viime vuosina ollut 130 venettä ja 800 kilpailijaa.
Baltian vesillä satamakirjat Sail in Estonia and Latvia sekä Harbour guide for the South Coast Baltic ovat ehdottoman tärkeitä, kun luonnonsatamia ei ole yhtäkään. Oppaita löytyy osoitteesta www.eastbaltic.eu tai artikkelin kirjoittajalta: kalevi.westersund@hoski.fi.
Artikkelin ensimmäinen versio ilmestyi kohta 125 vuotta täyttävän Helsingfors Segelklubbin (HSK) Hoskilainen-jäsenlehden numerossa 2-2021. HSK:lla on Virossa kaksi ystävyysseuraa, Kalevi Jahtklubi (KJK) ja Pärnu Jahtklubi (PJK).
Tämä artikkeli ilmestyi viro.nyt-lehden numerossa 2-2022.
