Jo ennen kuin kaikki virallisesti alkoi, oli tamperelaisilla joitakin yhteistyöhankkeita tarttolaisten kanssa. Voimailulajien harrastajayhteisöt osallistuivat toistensa kilpailuihin ja Tampereen Teatterilla oli jo 1960-luvulta molemminpuolista tutustumis- ja vierailuyhteistyötä. Myös yliopistolla, erityisesti lääketieteen alalla, oli olemassa yhteistyökanavansa.
Lassi Saressalo
Alkusävelet
Tampereen kaupunginvaltuutettu, opettaja Liisa Löyttyniemi oli kollegasuhteessa Tarttoon 1980-luvun lopulla ja sai suurena estofiilinä isännöidä Tarton kaupungin vierailuryhmää kesäpaikassaan Teiskossa. Tuolloin Tarton apulaiskaupunginjohtaja Väino Kull järjesti Liisalle vierailukutsun ja viisumin Tarttoon. Tuon vierailun aikana ystävykset löivät kättä päälle, että Tampereesta ja Tartosta tulee vielä ystävyyskaupungit, kunhan…
Liisa tekikin valtuustoaloitteen asiasta vuonna 1989, mutta aika ei vielä ollut kypsä asian lämpenemiselle. Saipa Liisa kuulla, että Tampereellahan on jo ystävyyskaupunki Neuvostoliitossa, Kiova. Tuona historiallisena aikana Väino Kull vieraili useasti Tampereella ja järjesteli tamperelaisten kanssa epävirallista yhteistyötä mm. teknisen sektorin ja ympäristönsuojelun alalla, ja myös suunnitelmat kunnostettujen bussien viennistä Tarttoon olivat työn alla.
Aika kului, Viro palautti itsenäisyytensä, ja lopulta Tampere sai virallisen kutsun lähettää korkean tason delegaatio neuvottelemaan yhteisestä tulevaisuudesta. Vastavuoroisella vierailulla Tampereella allekirjoitettiin vihdoin syyskuussa yhteistyösopimus kaupunkien välillä. Tuona välivaiheena koulutoimi alkoi suunnitella leirikouluvaihtoa. Kulttuurisektorilla tehtiin neuvottelumatka Tarttoon keväällä 1992, ja jo saman vuoden syksyllä saapuivat ensimmäiset Tarton kulttuurihallinnon edustajat tutustumaan Tampereen kollegoihin ja näiden työhön.
Varsinainen ystävyyskaupunkisopimus solmittiin sitten 22. joulukuuta 1992 Tarton Raatihuoneen salissa. Allekirjoittajina olivat Tampereen puolesta valtuuston varapuheenjohtaja Sirkka Merikoski ja Tarton puolesta puheenjohtaja Aino-Eevi Lukas. Näitä yhteistyösopimuksia ja -suunnitelmia on sittemmin jatkettu säännöllisesti.
Ensiapua harkittuun tarpeeseen
Ensimmäisten vuosien yhteistyö Tarton ja Tampereen – ja samalla tarttolaisten ja tamperelaisten – välillä oli eräässä mielessä ensiaputyötä, joka sisälsi monenlaista uuden oppimista molemmin puolin. Olosuhteet Tartossa olivat miehityksen jälkeen vaikeat, koko valtakunta oli saatettava nykyaikaan ja puutetta oli kaikesta. Alkuvaiheessa Tampere ja sen yhteistyökumppanit veivät kaikkiaan 34 kunnostettua linja-autoa Tarton kaupunkiliikenteeseen, autot olivat täynnään sairaalatarvikkeita, lisäksi vietiin ambulanssi, paloauto ja kirjastoauto.
Tampere-Tartto-Seura keräsi yliopistolta ja kaupungin virastoista kirjoituskoneita, keräsi rahaa lasten vironkielistä aapista varten, koulut lähettivät oppimisvälineitä. Kaikki tämä tavaranvienti oli suunniteltua, ja mm. autojen ja koneiden kunto tarkistettiin etukäteen, ja niiden mukana vietiin myös varaosia, huolto-ohjeet jne. Kaikki apu vastasi tarttolaisten tarpeita, kuten silloinen apulaiskaupunginjohtaja Hannes Astok painotti.
Sama molemminpuolisuus avustustoiminnassa koski myös kolmatta sektoria. Esimerkkinä mainittakoon kahden päiväkotiaktivistin, Anni Pälän ja Anne Tervon aktivoima keräys Tarton Tähtveren lastenkotiin ja muuallekin jaettavaksi. Tavaraa kertyi lopulta rekkakuormallinen, leluista vaatteisiin, ompelukoneisiin, liinavaatteisiin ja askarteluvälineisiin, jotka sitten Tartossa käytiin läpi ja jaettiin eri kohteisiin. Mukana oli myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton kokoama tarvikepaketti, hammashuoltoyksikkö ja rakennustarvikkeita päiväkodin saunaa varten.
Yksi merkittävä avustushanke oli Suomen Radiologiyhdistyksen käynnistämä ja toteuttama hanke, jonka tuloksena Tarton yliopistolliseen sairaalaan vietiin täysin uudistettu ja moderni röntgenlaitteisto, joka mahdollisti Viron radiologian kliinisen ja opetuksellisen sekä sen säteilyturvallisuuden pitkäjänteisen kehittämisen. Hankkeeseen kuului myös opetuspaketti koko alan henkilökunnalle.
Ensiavusta yhteistyöhön
Suomalaisilla oli suuri kiinnostus Viroa kohtaan heti maan auettua vapaalle kanssakäymiselle. Eri kansalaisjärjestöt loivat yhteistyöhankkeita, niin myös ja etenkin Tampereen kaupungin toimijat. Sosiaali- ja terveysalan työntekijät järjestivät vastavuoroisia tapaamisia ja koulutustilaisuuksia. On todettava, että kaikissa näissä yhteistyöhankkeissa hyöty oli ja on kaksipuolista. Opettaessa oppii ja oppiessa opettaa toista huomaamaan vaihtoehtoisten työskentelymallien soveltamista ja omien vakiintuneiden toimintamuotojen mahdollisia epäkohtia. Esimerkiksi kulttuuriyhteistyössä, jossa tarjottiin tarttolaisille keskitetyn kulttuuritarjonnan tilalle asiakaslähtöistä palvelukulttuuria, huomattiin samalla, että omat tekemisen muodot saattoivat olla urautuneita. Käytäntö ei välttämättä vastannut teoreettiset mallien tavoitteita. Yhteistyö toimi siis jo alusta lähtien win-win -periaatteella.
Koululaitos aloitti 1990-luvun puoliväliin tultaessa vakiintuneen ystävyys- ja leirikoulutoiminnan. Tartossa toimintaa aktivoi koulutussektorin apulaiskaupunginjohtaja Jüri Sasi. Näiden virallisluonteisten kontaktien rinnalla kulki koululaitoksen työntekijöiden, kuten myös sosiaali- ja terveystoimen työntekijäyhteisöjen vierailut Tarttoon ja tarttolaisten kollegojen vierailut Tampereelle.
Kulttuurivaihto monipuolistuu
Tampereella kulttuuri- ja vapaa-aikayhteistyön koordinointivastuu kaupungin sisällä ja kolmannen sektorin kanssa osoitettiin kulttuuritoimenjohtaja Lassi Saressalolle, jonka oivallisena yhteistyökumppanina Tartossa toimi kollegansa Vello Lauring.
Ensimmäinen suurponnistus oli Tampere–Tartto Suvi ´94, jonka yhteydessä 12 tarttolaista taiteilijaa esiintyi Tampereella ja kymmenen tamperelaista Tartossa. Molempiin näyttelyihin liittyi myös vastavuoroiset kirjailijavierailut. Tästä alkoi säännöllinen näyttelyvaihto kaupunkien taiteilijakuntien välillä, jota menestyksekkäästi nykyisin jatkaa Tampere-maja yhdessä Tampereen kulttuuripalveluyksikön kanssa. Tarttolaiset julkaisivat vuonna 1994 Maarja Lõhmuksen toimittaman teoksen Tampere Raamat (Kullervo), jossa tamperelaiset kulttuurintekijät esittelevät kaupunkiaan. Vastaavasti julkaistiin antologia Miksi Tartto on. Esseitä Tartosta (Elias Lönnrot Seura ja Tampereen kaupungin kulttuuritoimi 1998), jonka toimittivat Aivo Lõhmus, Maarja Lõhmus ja Lassi Saressalo.
Kirjastotoimen osalta mieleenpainuvin oli ehkä Tampereen internetbussin Netti-Nyssen vierailu Tartossa keväällä 2002. Sitä ihasteli Raatihuoneen torilla neljässä tunnissa 510 ihmistä, mukana myös Viron pääministeri Siim Kallas. Auto esitteli uutta kirjastotekniikkaa, ja ilmeisesti tarttolaiset ottivat opikseen, sillä he ovat ohittaneet tamperelaiset ICT-alalla jo vuosia sitten.
Museotoimen näyttelyvaihdot aloitti Viron kansallismuseosta tuotettu Olut-näyttely. Museoyhteistyö on ollut jatkuvaa, ja erityisesti uuden, modernin Viron kansallismuseon ja Museokeskus Vapriikin välinen asiantuntijavaihto on ollut molemmin puolin hedelmällistä.
Liikuntatoimi ja nuorisotoimi ovat nekin olleet aktiivisia lähettämään toistensa vieraiksi joukkueita ja ryhmiä kilpailu- ja leiritoimintaan.
On syytä korostaa, että yhteistyömuotojen kehittämisessä molempien kaupunkien johtohenkilöt niin virkamiehistössä kuin poliittisissakin piireissä ovat olleet pitkään erityisen myötämielisiä yhteistyölle. Erikseen on mainittava laajempia yhteistyökuvioita koordinoineet Pertti Paltila ja hänen kollegansa Madis Lepajõe, joilla on ollut narut hyppysissään niin toteutus- kuin päätöksenteko-organisaatioihin ja elinkeinoelämään päin.
Tamperelaisten tekemää yhteistyötä arvostetaan Tartossa. Siitä on esimerkkinä, että kaupunki on nimennyt Tartu Täht -kunniamerkin saajiksi kolme yhteistyön rakentajaa, Lassi Saressalon, Pertti Paltilan ja Liisa Löyttyniemen sekä neljäntenä tamperelaiseksi myös laskettavan Tampere-majan isännän Sakari Neuvosen.
Toimintamuodot muuttuvat
Sama molemminpuolinen innostus yhteistyön eri muotoihin jatkui vilkkaana aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Yhteiskunnan globalisoituessa ja EU-yhteistyömuotojen kehittyessä yleinen kiinnostus niin pohjoismaiseen yhteistyöhön kuin ystävyyskaupunkitoimintaan koko valtakunnassa alkoi kuitenkin hiipua. Samoin tapahtui Virossa, jossa yhteiskunta muuttui kymmenessä vuodessa totaalisesti pienestä kehittyvästä maasta ensiluokkaiseksi nyky-Viroksi, joka monella tavoin on jo Suomen kehitystä edellä. Kun samalla suomalais-virolaisia suhteita luonut sukupolvi on siirtynyt pois aktiivisilta vaikuttamispaikoilta, on nähtävissä, etteivät uudet päättäjät ja viranomaiset enää pidä yhteistyötä samalla tavalla esillä kuin aiemmin.
Tämä on johtanut myös Tampereen ja Tarton yhteistyörakenteen muuttumiseen. Vaikka keskushallinto edelleen välittää eri hallintokuntien välillä toimintojen vertaisarviointikontakteja muun muassa kaupunkisuunnittelusta, ympäristökysymyksistä, kaupunkimarkkinoinnista ja sote-palveluista, ovat monet entisistä face-to-face -toimintamuodoista jääneet unohduksiin. Tokihan esimerkiksi museotoimi järjestää näyttelyjä ja harjoittaa asiantuntijavaihtoa ja kaupunki tukee yksittäisiä toimijoita muun muassa kulttuurivaihdon alalla, mutta eräällä tavalla suuri yhteinen puhallus on hiipunut.
Vielä on kuitenkin aktiivisia toimijoita. 1990 perustettu Tampere-Tartto-Seura on edelleen aktiivinen, kiitos pitkälti Liisa Löyttyniemen. Yhdistys järjestää vuosittain syksyllä Viro-viikot, joihon se kutsuu esiintymään tarttolaisia ja toki muitakin virolaisia. Seura toteuttaa vuosittain matkoja Viron eri alueille ja kohteisiin ja pitää yhteyttä Tarttoon ja tarttolaisiin. Se myös toteuttaa vuosittaisen Viron itsenäisyyspäivän juhlan muiden Pirkanmaan Viro-seurojen kanssa. Toivottava on, että seura jaksaa toimia vielä tulevinakin vuosina – sen merkitys ystävyyskaupunkisuhteelle on keskeinen.
Yhtä merkittävää on se työ, jota tekee tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Tampere-maja, Tampereen kaupungin perustama kulttuuritapahtumien keskus ja majatalo Tartossa. Se perustettiin manifestoimaan kaupunkien välistä ystävyystoimintaa ja toimimaan yhteistyön katalysaattorina.
Viime vuosikymmenten aikana Tampere-maja on toimitusjohtajansa Sakari Neuvosen johdolla ottanut kaupunkien välisessä kulttuurivaihdossa tavallaan sen roolin, mikä aiemmin oli Tarton kaupungin kulttuuritoimella. Maja järjestää tiloissaan taidenäyttelyjä, kirjallisia iltoja ja musiikkitapahtumia, joihin kutsutaan säännöllisesti myös tamperelaisia taiteilijoita. Se tarjoa vuosittain residenssikuukaudet Pirkkalaiskirjailijoiden kirjailijoille. (Vastaavasti Tampereen kaupunki kutsuu tarttolaisia taiteilijoita residenssiviikoille Haiharan taidekartanoon.) Tampere-maja organisoi myös yhdessä Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden kanssa vierailunäyttelyitä ja taiteilijavierailuja Tartosta Tampereelle, jossa vastuuhenkilönä on toiminut kaupunkikulttuuriyksikön johtava koordinaattori Maris Reinson. Näin tämä Tampereen kaupungin hallinnoima Tampere-maja on ottanut tai sille on osoitettu osavastuu kulttuurivaihdosta kaupunkien välillä. Toivotaan, että joskus herätetyistä epäilyksistä huolimatta molempien kaupunkien tuki tälle toiminnalle jatkuu.
