Helsinki on kesäkuun viimeisenä perjantaina ainutlaatuisen ja ehkä ainutkertaisenkin tapahtuman alkupaikka. Ensimmäisen kerran ESTO, maailmanlaajuinen virolaisten kulttuurifestivaali, alkaa Helsingistä.
Markku Kämppilä
ESTO-festivaali on ulkovirolaisten maailmanlaajuinen kokoontuminen. Ensimmäinen ESTO järjestettiin Torontossa Kanadassa vuonna 1972. Tämän vuoden ESTO 2019 on järjestyksessä kahdestoista.
ESTO 2019:n tavoite on koota yhteen Viron ulkopuolella asuvia virolaisia ja vahvistaa heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan sekä virolaisuutta maailmalla. ESTO 2019:n teema on Tulevaisuutemme. Festivaali on osa Viron tasavallan satavuotisjuhlallisuuksia.
Ensimmäisen kerran ESTO ulottuu Suomeen, se alkaa Helsingistä 27.–28. kesäkuuta. Viikon kestävä festivaali jatkuu Helsingin jälkeen Tartossa ja Tallinnassa.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Viron ensimmäisistä laulujuhlista. ESTO 2019 alkaa viikkoa ennen XXVII laulujuhlia ja XX tanssijuhlia, jotka ovat 4.–7. heinäkuuta Tallinnassa.
ESTO 2019:n avajaisjumalanpalvelus on perjantaina 28. kesäkuuta kello 13.30 Helsingin tuomiokirkossa. Sen jälkeen kuullaan ja nähdään suuri Silta yli aikojen -konsertti Senaatintorilla. Konsertissa virolaiset kuorot esittävät laulujuhlilta tuttuja sävelmiä ja kansantanssiryhmät esiintyvät.
Koko perjantaipäivän Senaatintorilla jatkuvat virolaiset käsityö- ja design-markkinat.
ESTO 2019:aan liittyen Eesti Maja – Viro-keskuksessa on avoimet ovet jo torstaina 27. kesäkuuta kello 12–16. Perjantaina on nuorten- ja tulevaisuusseminaari Keskustakirjasto Oodissa. Siinä pohditaan muun muassa Helsingin ja Tallinnan yhteistä tulevaisuutta. ESTO 2019:n avajaiset juhlaillallisineen pidetään perjantai-iltana Silja Europa -laivalla, jolla festivaali purjehtii Helsingistä Tallinnaan.
ESTOlla ei enää ole poliittista sanomaa
Vuosina 1972–1988 pidettiin viidet ESTOt: Torontossa vuosina 1972 ja 1984, Baltimoressa vuonna 1976, Tukholmassa vuonna 1980 ja Melbournessa vuonna 1988.
Viro oli Neuvostoliiton miehittämä. ESTOilla oli kaksi tarkoitusta: vaatia Viron itsenäisyyden palauttamista ja vaalia virolaisuutta. Kumpikin tarkoitus toteutui komeasti.
Kotimaan virolaiset eivät voineet vaatia itsenäisyyden palauttamista, Neuvosto-Virossa se olisi ollut rikos. Viralliset tahot eivät ESTOista kotivirolaisille aluksi kertoneet mitään, ja sitten kun kerrottiin, väitettiin ESTOjen muun muassa olevan kotimaansa pettäneiden natsien neuvostovastaisia provokaatioita.
ESTOt kokosivat yhteen neuvostomiehitystä paenneita virolaisia kaikkialta maailmasta. ESTOilla vaalittiin omaa kulttuuria, keskusteltiin ja juhlittiin yhdessä. Järjestettiin teatteriesityksiä, konsertteja ja näyttelyitä. ESTOt pitivät Viron asiaa esillä ja nakersivat Neuvostoliiton uskottavuutta.
Kun Laulava vallankumous onnistui ja Viro palautti itsenäisyytensä vuonna 1991, ESTOjen tarkoituksista toinen poistui. Tehtävä oli täytetty.
Vuoden 1991 jälkeen on estoiltu kuusi kertaa: New Yorkissa vuonna 1992, Tukholmassa ja Tallinnassa vuonna 1996, Torontossa vuonna 2000, Riiassa vuonna 2004, Münsterissä vuonna 2009 ja San Franciscossa vuonna 2013. Ja nyt ovat siis vuorossa Helsinki, Tartto ja Tallinna.
Jo vuoden 1996 ESTOsta alkaen ulkomailla asuvat virolaiset ovat keskustelleet siitä, onko ESTOjen aika ohi. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa toimiva Maailmanlaajuinen Viron keskusneuvosto päätti, että tämän vuoden ESTO saa jäädä vihonviimeiseksi. Monet tosin kyseenalaistavat neuvoston päätösvallan asiassa.
ESTO 2019:n järjestelykomitean puheenjohtaja Sirle Sööt Ruotsista myöntää, että ESTOjen merkitys on pienentynyt, kun yhdistävää poliittista sanomaa ei ole. Söötin mielestä viron kielen ja virolaisen kulttuurin vaaliminen on kuitenkin riittävä peruste kokoontua. Sööt näkee, että ei ole tarpeen tehdä eroa ulkovirolaisten ja vironvirolaisten välillä.
Söötin ajatus on, että virolaisten globaaleja kokoontumisia järjestetään vastedes joka viides vuosi viikko ennen laulu- ja tanssijuhlia.
Suomessa asuu nykyisin pysyvästi yli 70 000 virolaista. Se on enemmän kuin missään muussa maassa Viron ulkopuolella. Tällä perusteella järjestelykomitea päätti, että ESTO 2019 alkaa Suomesta ja purjehtii sitten valkealla laivalla Viroon.
Vapaaehtoiset tekevät ESTOn
Eräs 70 000 suomenvirolaisesta on Dagmar Õunap, kanttori ja Helsingin vironkielisen seurakuntatyön koordinaattori sekä yksi ESTO 2019 -festivaalin vapaaehtoisista järjestäjistä.
”Festivaalin suuruus ja moniulotteisuus on ollut minulle yllätys. Samoin se, miten paljon ihmisiä on mukana”, kertoo Õunap.
Hänen vastuullaan on ESTO 2019:n avajaisjumalanpalveluksen ohjelma ja sen läpivieminen Tuomiokirkossa. Itse hän on esilaulajana seurakunnan edessä.
Jumalanpalvelus on ekumeeninen ja tervetulleita ovat kaikki. Õunap on valinnut laulettaviksi virsiä, jotka ovat tuttuja niin virolaisille kuin suomalaisillekin. Urkuja soittaa Vivika Oksanen ja urkuparvella laulaa vahvennettu Helsingin virolaisten sekakuoro Siller. Ohjelmassa on myös jousiorkesterin esittämiä sävelmiä.
Jumalanpalvelus on perinteinen osa ESTOa. Helsingissä siihen osallistuvat Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Urmas Viilma, Länsi-Viron piispa Tiit Salumäe ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo.
Jumalanpalveluksen jälkeen alkaa Silta yli aikojen -konsertti Senaatintorilla. Konsertissa esiintyy yli 40 virolaista kuoroa ja tanssiryhmää eri puolilta maailmaa.
Õunap itse tuli vuonna 2004 Helsinkiin Sibelius-akatemiaan opiskelemaan. Tuolloinen neiti Rannak oli juuri lopettanut lukion ja musiikkiopiston Viljandissa.
”Tarkoitukseni oli valmistua mahdollisimman nopeasti ja palata Viroon. Mutta en sitten palannutkaan”, kertoo Õunap.
Õunap asuu nykyisi Nurmijärven Klaukkalassa miehensä Timmun ja poikiensa Oliverin ja Oskarin kanssa. Paluu ei enää kuulu ainakaan lähiajan suunnitelmiin.
”Tykkään siitä, että saan Helsingissä tehdä työtä virolaisten kanssa ja virolaisia varten. En tunne tarvetta olla fyysisesti Virossa. Ympärilläni on tarpeeksi virolaisuutta täälläkin”, sanoo Õunap.
Kuten kirkkomuusikoilla tapana on, soittaa Õunapkin urkujen lisäksi muita instrumentteja, esimerkiksi pianoa, nokkahuilua ja ukulelea. Kun piti keksiä seurakunnalle uusi, matalan kynnyksen toimintamuoto, hän perusti ukuleleryhmän.
”Siitä tuli heti pop. Osallistujia on ollut joka kokoontumisella yli 20, suomalaisia ja virolaisia”, kertoo Õunap nauraen.
Suuri osa Õunapin työstä seurakuntayhtymässä on tilaisuuksien ja tapahtumien järjestämistä. Viimeisen vuoden ajan hän on harrastuksenaan järjestänyt ESTO 2019:ta.
”ESTO 2019 vie äärettömän paljon aikaa ja vaatii omistautumista, mutta on sen vaivan arvoista”, arvioi Õunap.
Hänen mukaansa ESTO 2019:ssa on tärkeää yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen.
”Me kaikki järjestäjät toivomme, että ESTO 2019:sta tulee mieleenpainuva kokoontuminen virolaisille kaikkialta maailmasta!”
ESTO 2019:n koko ohjelma on verkossa osoitteessa estofestival.com.
Artikkeli ilmestyi viro.nyt-lehden numerossa 2-2019.
