Maaliskuussa tulee kuluneeksi sata vuotta mestarillisen laulaja Georg Otsin syntymästä. Georg Ots saavutti legendaarisen maineen ja suosion jo elinaikanaan, myös meillä Suomessa.
Teksti: Kulle Raig. Julkaistu alunperin viro.nyt -lehden numerossa 1/2020.
Näyttelijä ja laulaja Georg Ots (21.3.1920–5.9.1975) oli aikansa tunnetuin virolainen, jonka lahjakkuudesta saivat nauttia miljoonat ihmiset ainakin sillä kuudesosalla maapallosta, jota Neuvostoliitoksi sanottiin. Aikakauden poliittiset olot, nykyistä paljon hitaampi tiedonkulku ja taiteilijan luontainen vaatimattomuus estivät häntä valloittamasta muuta maailmaa. Ne, jotka ovat päässeet nauttimaan laulajan monipuolisesta lahjakkuudesta oopperassa, operetissa, valkokankaalla, radion tai TV:n välityksellä, vakuuttavat yksimielisesti, että hän oli legenda jo eläessään. Otsin mukaan on nimetty laiva, koulu, katu, raitiovaunu, kukkalaji, kylpylähotelli ja pikku planeetta. Hänestä on kirjoitettu kirjoja, tehty elokuvia ja teatteriesityksiä. Niille, jotka ovat kuulleet Otsista vain muistojen muistoja, hänen levytyksensä kertovat siitä, mikä on ajassa pysyvää – hänen ainutkertainen äänensä.
Kohti aikuisuutta
Georg Ots kasvoi aikansa modernissa kodissa, jossa oli parkettilattiat, keskuslämmitys, viisi asuinhuonetta ja kylpyhuone. Otsien koti oli myös kohtauspaikka, jossa vietettiin salonki-iltoja pianon säestyksellä sekä käytiin keskusteluja taiteesta ja musiikista. Oopperalaulajaisä ja opettajanatoiminut äiti laittoivat poikansa Tallinnan ranskalaiseen lyseoon. Nuori Georg harrasti aktiivisesti urheilua kunnostautuen varsinkin uinnissa. Tässä lajissa hän myös voitti useita Viron mestaruuksia. Jo varhaisessa vaiheessa hän oppi monta vierasta kieltä. Tutuiksitulivat ranska, saksa, englanti ja venäjä. Georg opiskeli teknillisessä korkeakoulussa ja meni vuonna 1941 naimisiin varakkaan tallinnalaiskauppiaan tyttären Margotin kanssa. Pian alkanut sota kuitenkin erotti nuoret: he eivät enää koskaan nähneet toisiaan.
Laulajanuran alku
Puna-armeijaan mobilisoidun Georg Otsin laulajanura alkoi toisen maailmansodan aikana rintamalinjojen taakse Jaroslavliin perustetuissa virolaisten taideryhmissä. Laulaja itse on kertonut, että juuri siellä hän tajusi kykenevänsä aikaansaamaan kuuntelijassa eräänlaisen emotionaalisen latauksen. Hän käsitti, että niin tapahtuu vain, jos esittäjä itse eläytyy esittämäänsä. Tämä havainto oli ratkaiseva hänen myöhemmän uransa kannalta: nuori laulaja oppi sen, miten päästä ihmisten sydämiin. Hänen laulunsa teki vaikutuksen, lohdutti ja innoitti sodan runtelemia ihmisiä. Lisäksi nuorella miehellä oli jo silloin se tärkein: harvinaisen kaunis ja omaperäinen ääni. Seuranneiden vuosikymmenien aikana Georg Otsista tuli monien oopperatalojen kysytty esiintyjä. Hänen ohjelmistoonsa kuuluivat oopperakirjallisuuden kaikki tärkeät baritoniroolit, mutta suurenmoisena tulkitsijana hän lauloi suuriksi myös vaatimattomat teokset.
”Saimme tietää, että Sibir-laiva, jolla Georg lähti Tallinnasta, on uponnut. Emme uskaltaneet edes toivoa, että… Kerran tapasimme – minä ja vaimoni – kiihtyneen oloisen Georg Talešin. Tämä kertoi kuuntelevansa salaa Moskovan radiota. Vähän aikaa sitten radio oli välittänyt Ammattiyhdistysten talon pylvässalissa pidetyn konsertin, jossa Georg oli laulanut! Georg siis elää, oli ensimmäinen ajatuksemme. Kohta iloon sekoittui epäilyksen varjo: meidän Georg? Ja lauloi? Että Moskovassa? Pylvässalissa? Eihän se voi olla hän, ei totisesti! Meidän Georg ei laula ollenkaan! Taleš yritti vakuuttaa, ettei hän erehdy, muttameidän oli kuitenkin vaikea uskoa häntä.”
– Karl Ots, Georg Otsin isä.
Palvonnaksi yltynyttä kuuluisuutta
Venäläinen yleisö palvoi Georg Otsia epäjumalana. Hän oli erittäin toivottu esiintyjä Venäjällä, mutta ihailijat kävivät häntä kuuntelemassa myös Tallinnassa. Osoitteeseen ”Estonian teatteri – Georg Ots”saapui vuosittain satoja ja satoja kiitoskirjeitä. Ots oli ensimmäinen Moskovan Bolšoi-teatterissa laulanut virolainen. Aivan erityinen maineenkohotus tapahtui vuonna 1958 ensi-iltansa saaneen, Kálmánin Sirkusprinsessaan pohjaavan Mister X -elokuvan pääroolin myötä. Otsin palvojat voitiin nyt laskea jo miljoonissa.
Neuvostoartistina Georg Otsin pääsy länsimaihinoli käytännössä mahdotonta. Hänen onnistui silti esiintyä myös joissakin rautaesiripun toiselle puolelle jääneissä Euroopan maissa, lisäksi Egyptissä ja Mongoliassa. Erityisen suosituksi ja rakastetuksi hän tuli Suomessa. Suoraan suomalaisten sydämiin Georg Ots lauloi itsensä Raimond Valgren Saarenmaan valssilla.
”Vielä eilenkin lehtitalon naistyöntekijät puhuivat Georg Otsista, vaikka hän oli esiintynyt siellä jo pari päivää aikaisemmin. Siinä mies minun makuuni! Hän on ihanteeni! Tällaisia mielipiteitä saattoi kuulla eri-ikäisiltä, oli kyseessä sitten kahdeksantoista- tai kuusikymmenvuotiaat. Olemme kerta kaikkiaan hämmästyneitä ja ihmettelemme, miten luonto onkin voinut olla niin antelias yhdelle ihmiselle. Eräs rouva, jolla oli ollut onni puristaa Otsin kättä, hoilaa nyt koko ajan Otsin esittämää kansanlaulua, jossa tuleva sulhanen lupaa herättää nuorikkonsa hellästi (virolainen kansanlaulu Jos tulet vaimoksi minulle). Ja me muut laulamme innokkaasti mukana.”
– Työkansan Sanomat Georg Otsin Suomen-vierailusta
”Perheemme asui Sakala-kadulla, viereisessä talossa asuivat Otsit – oopperatenori Karl ja hänen poikansa Georg perheineen. Naapurien välinen kanssakäyminen oli luonnollinen asia, ja talojen välissä olleet puutarhat tarjosivat lapsille runsaasti löytämisen iloa. Georgin kuuluisuus alkoi kasvaa Erämaan laulun ja Punaisen varjon roolin myötä. Ensimmäiset ihailijat olivat Tallinnasta, myöhemmin lisääntyivät Leningradin ja Moskovan iäkkäät rouvat, jotka säikäyttivät paikallisia ylitsepursuavilla tunteillaan. Georgin syntymäpäivänä he piirittivät taloa, mutta koska heitä ei päästetty sisään, he pyysivät poikia kolmesta ruplasta toimittamaan kukkansa perille. Se oli meille kannattavaa liiketoimintaa! Ikkunamme olivat vastakkain, välimatkaa ehkä noin 50 metriä, joten kuulin, miten Georg avasi äänensä aamuisin. Meidän äiti rakasti myös laulamista, niinpä minäkin huomiota saadakseni yritin pitää kovaa ääntä.”
– Kustav-Agu Püüman, lavastaja ja balettitanssija
Sairaus ja kuolema
Georg Ots sairastui poskiontelosyöpään 1970-luvun alussa ollessaan parhaassa luomisvireessä. Hänetleikattiin useasti, mutta tauti ei talttunut. Viimeisinä elinvuosinaan Ots joutui käyttämään esiintyessään mustiasilmälaseja: hän oli menettänyt hoidon aikana toisen silmänsä. Mikään muu ulkoinen yksityiskohta ei viitannut siihen, että jotain olisi ollut toisin kuin tavallisesti. Hän oli yhtä suoraryhtinen, yhtä tasokas ja eläytyvä kuin ennenkin.
Georg Ots kuoli 55-vuotiaana 5. syyskuuta 1975. Hautajaispäivänä 10. syyskuuta Estonia-teatterin ympäristö ja lähikadut täyttyivät ihmisitä. Tallinnan keskustan halki Metsäkalmistulle kulkenut hautajaissaattue oli valtavan pitkä. Koko Viro suri sankariaan. Georg Ots ei ollut vain laulaja, vaan kulttihahmo, joka oli karismaattisella lahjakkuudellaan pitänyt meitä vuosikymmenien ajan taikapiirissään.
”Vein hänelle sairaalaan kimpun ruusuja ja pyysin nimikirjoitusta Helga Tõnsonin uunituoreen monografian etusivulle. Joka kerta, kun nyt avaan kirjan, näen ikään kuin kaksi Georgia: toinen on sairauden uuvuttama yksisilmäinen mies, joka voimiaan äärimmilleen ponnistaen vetää paperille nimeni, ja toinen, entiseen tapaan nuorekas yleisön lemmikki, joka kevyellä eleganssilla laittaa riviä alemmaksi signeerauksensa: Georg Ots.”
– Arne Mikk, Georg Otsin kollega
Taiteen monilahjakkuus
Harvinaisen kaunissointinen lyyrinen baritoni, suuri musikaalisuus, erinomaiset näyttelijänlahjat, mukaansatempaava lavasäteily, monipuolien ohjelmisto ja hyvä yleissivistys tekivät Georg Otsista unohtumattoman. Kaari Saarenmaan valssista häikäiseviin oopperarooleihin on hyvin kattava käsittäen kaikki musiikin lajit rokkia lukuun ottamatta. Laulajan lämmin ja pehmeä baritoni lumosi kuuntelijoita oopperassa, operetissa, kamarilaulussa ja kevyessä musiikissa. Luontainen lahjakkuus, mestarillinen äänenkäyttö ja taito laulaa itsensä kuuntelijoiden sydämiin tekivät Georg Otsista Estonia-teatterin johtavan solistin vuosikymmeniksi.
Ihmisenä Georg Ots oli asemaansa nähden vaatimaton, jopa vetäytyvä ja jossain määrin salaperäinenkin hahmo. Palvonnaksi yltyneestä suosiosta huolimatta hänen elämässään oli myös paljon sellaista dramatiikkaa, jota vain harva ihminen kokee. Kolmessakymmenessä vuodessa Ots lauloi 70 näyttämöroolia, suurimman osan niistä oopperassa. Hänen monipuoliseen ohjelmistoonsa kuului lähes 500 laulua, joita hän pystyi esittämään 20 kielellä. Palvottu laulaja oli myös taitava piirtäjä, jonka töistä on koottu useampiakin näyttelyitä.
