Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenyhdistyksissä on tapahtunut kuluneena vuotena paljon uutta ja mukavaa. Seurojen tulvista tapahtumista voi lukea pian ilmestyvästä, marraskuun viro.nyt-lehdestä täältä: www.lehtiluukku.fi/lehdet/vironyt/. Muun muassa vinkkejä Viron-reissuille saa alla olevista matkakertomuksista.
Aivan ensiksi kuitenkin katsotaan kauemmaksi menneeseen, sillä Suomen-poikien perinneyhdistys järjesti muistotilaisuuden elokuussa, jolloin tuli kuluneeksi 80 vuotta virolaisten vapaaehtoisten, Suomen-poikien paluusta Viroon.
Kotimaa kutsui 1944
Viime sotiin osallistuneiden virolaisten vapaaehtoisten, Suomen-poikien, lähdöstä puolustamaan kotimaataan tuli kuluneeksi 80 vuotta 18.8.2024. Suomen-poikien perinneyhdistys ry (SPPY ry) järjesti yhdessä Luumäen kunnan kanssa tapahtuman kunnioittamiseksi muistojuhlan Luumäellä. Juhlallisuudet alkoivat JR 200:n muistopatsaalla Kunnanviraston edustalla pidetyllä kenttähartaudella ja sitä seuranneella seppeleenlaskutilaisuudella, jonka päätteeksi Kaaderilaulajat esittivät JR 200:n kunniamarssin Teid me tervitame (säv. ja san. Endel Stafenau). Kunniamarssin jälkeen juhlatilaisuus jatkui Seuratalo Joukolan perinteikkäissä tiloissa.
Tervetulotoivotusten jälkeen eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra piti juhlapuheen, joka nosti esiin kansojemme kohtalonyhteyttä ja valaisi yhteistoimintamme kehittymistä ja tiivistymistä. Juhlapuheen jälkeen puheenjohtaja Kopran virolainen kollega Kalev Stoicescu lausui Viron valtiovallan tervehdyksen ja toi niin ikään esille maidemme tiivistyvät suhteet ja niiden merkityksen turvallisuuttamme vahvistavana tekijänä. Näistä konkreettisina esimerkkeinä mainittiin suomalaisten vapaaehtoisten tuki Viron itsenäisyystaisteluissa ja sen innoittamana virolaisten tuki oman maamme itsenäisyyden puolustamisessa. Tätä kuvaa osuvasti JR 200:n toiminta ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”, johon myös nojaa heidän tunnuslauseensa ”Eesti Auks, tuleviku pandiks”.
Pääpuhujien jälkeen tilaisuuteen toivat tervehdyksensä Luumäen kunnan, puolustusvoimien, Viron Suomen suurlähetystön ja Suomen sotaveteraaniliitto ry:n edustajat. Suomen-pojilla on monta rajapintaa suomalaisessa yhteiskunnassa – heidän muistoaan ja perinteitään unohtamatta. Puheiden jälkeen juhla jatkui Suomen-poikia esittelevän kuvaesityksen ja siitä kimpoavien muisteloiden merkeissä. Kuvaesityksessä nähdyt valokuvat oli poimittu Suomen-poikien vaiheita ikuistaneen Peeter Langovitsin Suomen-poikien perinneyhdistys ry:lle luovuttamasta kuva-arkistosta. Mielenkiintoista kuvaesitystä täydensi sen koostaneen varapuheenjohtajamme, Marko Maaluodon juhlatunnelmaa nostattaneet kommentit. Kuvaesityksen jälkeen yhdistyksemme kunniajäsen Reijo Tanskanen palautti kuulijoiden mieliin perinneyhdistyksen toiminnan vaiheita, joissa korostui paikallisen yhteistoiminnan ja laajan verkoston muodostaman tuen tärkeys. Tämä juhlatilaisuus oli yksi konkreettinen esimerkki siitä unohtamatta myöskään tilaisuutta tukeneita reserviläisiä ja marttoja. Tilaisuus lähestyi loppuaan Kaaderilaulajien esittämän Veteraanin iltahuuto -kappaleen (säv. ja san. Kalervo Hämäläinen) siivittämänä ja päättyi yhteislauluina laulettuihin Suomen ja Viron kansallislauluihin.
Kiitos kaikille tilaisuuteen osallistuneille!
Viimeinen Virossa asunut Suomen-poika, Artur Roopalu, nukkui pois 13.11.2024. Roopalu saapui Suomeen ja liittyi maamme asevoimiin 19-vuotiaana 4.1.1944. Hän ehti osallistua torjuntataisteluihin Viipurinlahdella ja Vuoksella, kunnes palasi JR 200:n pääjoukon mukana takaisin Viroon 19.8.1944. Hänen taistelunsa jatkui vielä Tarton rintamalla muutamia viikkoja.
Risto Haimila, SPPY ry:n puheenjohtaja
Salon seudun Suomi-Viro seuran Tallinnan-matka syyskuussa 2024
Lähdimme matkaan perjantaiaamuna Salon torilta Salon Tilausmatkojen bussilla kohti Helsingin Länsisatamaa, josta jatkoimme Eckerö Linella kohti Tallinnaa. Laivalla jätimme laukut meille varattuun hyttiin ja söimme ravintolassa buffet-aamiaisen. Perillä Tallinnan A-terminaalista kävelimme laukkuinemme muutaman sata metriä Euroopa-hotelliin, jossa meitä jo odottikin Baltic Express Toursin Valdis Kärmas. Ennen huoneisiin siirtymistä Valdis toivotti meidät tervetulleeksi Tallinnaan ja jakoi jokaiselle kuuluisan virolaisen kuvittajan Eduard Wiiraltin maalauksen kuvalla koristellun mukin.
Päivän ensimmäinen vierailukohde oli PoCo (Pop-taiteen museo, Pop and Contemporary Art Museum Rotermanni 2:ssa). Tämän upean rakennuksen alakerran aulassa Valdis yllätti uudelleen meidät, koska hän oli järjestänyt meille sinne kuohuviinitarjoilun! Kuoharien jälkeen siirryimme näyttelyyn, joka oli kahdessa kerroksessa. Siellä oli modernin taiteen huippujen (Warhol, Banksy, Koons, Lichtenstein, Haring, Hirst, Hockney, Basquiat, Kusama, Newton ym.) upeita ja puhuttelevia teoksia. Pop-taidehan on ironian, yhteiskuntakritiikin ja mielikuvituksen symbioosi. Poliitikot ja yhteiskunnalliset paineet tuottavat uusia kritiikin, protestoinnin, ironian ja hauskuuden mahdollisuuksia.
Seuraava kohde oli Ikonimuseo Vene 6:ssa, jonne kävelimme jälleen pienen matkan. Ikonimuseossa on Viron suurin yksityinen ikonikokoelma, jossa on n. 800 ikonia. Lisäksi tiloissa on arvokas samovaarikokoelma. Meidän oppaamme oli Viron taideakatemian professori, Taiteilijaliiton ja Viron taidemaalariliiton jäsen, taiteilija Orest Kormasov. Orest selitti asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti sujuvalla suomella ikonien historiaa ja merkitystä – ikoni on ortodoksisessa kristillisyydessä käytetty kuva, joka kertoo evankeliumin sanomaa. Ikonimuseon vanhimmat ikonit ovat 1600-luvulta. Ne ovat erityylisiä ja eri koulukuntien maalaamia. Kokoelman ytimen muodostavat ns. vanhauskoisten ikonit sekä Viron tunnetuimman ikonimaalarin Gavril Frolovin teokset. Nämä uskomattoman upeat, vuosisatoja vanhat maalaukset jäivät mieliin ja uusiksi kiinnostuksen kohteiksi monille.
Kuva: Kaija Kanervisto
Eri aikakausien taide-elämysten jälkeen meillä oli parin tunnin vapaa-aika, jonka jokainen sai viettää miten halusi. Päivälliselle kokoonnuimme sen jälkeen hotellin ruokasaliin.
Illalla siirryimme kävellen vielä Estonia-teatteriin Anna Karenina -baletin lumoihin. Baletti perustuu Leo Tolstoin 1875–1877 kirjoittamaan saman nimiseen kirjaan, joka kertoo Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traagisesta sekä Konstantin Levinin ja Kitty Stserbatskajan onnellisemmasta romanssista. Tarina liikkuu Pietarin ylhäisissä seurapiireissä, joiden elämää ”rivien välissä” myös arvostellaan. Musiikki on Dmitri Šostakovitšin. Esitys oli upea tarinan surullisista vaiheista huolimatta. Tanssijat ja muusikot ylsivät suorituksessaan parhaimpaansa.
Näin saatiin matkan ensimmäinen päivä iltaan, ja jokainen oman mieltymyksensä mukaan palasi joko hotelliin tai jäi kaupungin rientoihin.
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme kävellen Nigulisten kirkkoon (Niguliste 3). Nigulisten kirkossa meidät vastaanotti oppaamme Ester. Hän kertoi, että kirkko on rakennettu 1200-luvulla, mutta se vaurioitui pahoin vuonna 1944 venäläisten pommituksissa. Suurin osa kirkon taideaarteista kuitenkin säilyi, koska ne onnistuttiin evakuoimaan ajoissa. Jälleenrakennus alkoi 1953 ja se valmistui 1981. Tulipalo kuitenkin tuhosi tornin 1982, ja kunnostuksen jälkeen kirkko avattiin taidemuseona ja konserttisalina. Viron taidemuseon keskiaikaisen taiteen kokoelma on sijoitettuna sinne. Kirkossa oleva merkittävin taideteos on lyypekkiläisen Berndt Notken 30-metrinen maalaus Kuoleman tanssi 1400-luvun loppupuolelta. Myös kirkon pääalttari on 1470–1480-luvulla lyypekkiläisen Herman Roden tekemä. 1600-luvulta oleva nelimetrinen, seitsenhaarainen, messinkinen kynttelikkö ja Hopeahuoneen hopeaesineet kiinnittivät myös huomion. Kirkon torniin on esteetön pääsy lasihissillä. Skydeck-tasanteelta avautuu upeat näkymät ympäri Vanhaakaupunkia.
Seuraava etappi oli Vanhankaupungin Raatihuoneen torin laidalla sijaitseva Raatiapteekki, joka mainitaan jo vuonna 1422 asiakirjoissa, ja apteekkitoiminta jatkuu samassa kiinteistössä edelleen. Oppaamme Andrus kertoi meille apteekin vaiheista ja esitteli näyttelytilassa olevia vanhoja apteekkirohtoja sekä ikkunassa edelleen olevaa kahta lasipalloa: sininen (kuvasi limaa) ja punainen (kuvasi verta). Nämä olivat aikanaan lukutaidottomalle kansalle merkkinä, että rakennuksessa on apteekki.
Kuva: Kaija Kanervisto
Opastuksen huipennukseksi menimme vielä apteekin alakerrassa olevaan tilaan, jossa Andrus tarjoili meille perinteisen Klaret-ryypyn, joka valmistetaan punaviinistä ja mausteista (mm. sahramista) ja on kehitetty Raatiapteekissa vuonna 1467. Tarinan mukaan myös marsipaani kehitettiin Raatiapteekissa. Klarettia voi ostaa edelleen Raatiapteekista vaikka tuliaisiksi.
Lounaalle kävelimme C´est la vie -kahvilan (Suur-Karja 5) viehättävälle takaterassille, jossa meille tarjoiltiin säynävästä tehty kalaruoka ja kahvit jälkiruokineen.
Ruokailun jälkeen lähdimme linja-autolla Piritan kaupunginosassa sijaitsevaan TV-torniin (Kloostrimetsatee 58a). Torni on Pohjoismaiden korkein, 175 metriä korkea näköalatasanne, sekä yksi Tallinnan panoraama-maamerkeistä, josta on 360-asteen näkymä Tallinnaan ja lähialueille. Hissillä hurautimme 56 sekunnissa ylös ja ihailimme tunnin verran maisemia. Palattuamme takaisin maan pinnalle kävelimme pienen matkan naapurissa sijaitsevaan kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka pinta-ala on 123 hehtaaria, se on Viron suurin kasvitieteellinen puutarha. Rakennuksen sisätiloissa oli tuhansia erilaisia kasvilajeja ympäri maailmaa sekä ulkona kauniita kukkaistutuksia ja erilaisia puita. Alueella oli myös luontopolkuja.
Hotellille palasimme linja-autolla, jonka jälkeen koko ilta oli vapaa-aikaa, jonka jokainen käytti mieleisellään tavalla.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen otimme matkatavaramme ja siirryimme linja-autolla Ukrainan kulttuurikeskukseen (Laboratooriumi 22). Viehättävällä sisäpihalla meidät vastaanotti paikan johtaja ja perustaja, ukrainalaissyntyinen, 1970-luvulla Viroon muuttanut taiteilija Anatoli Ljutjuk sekä hänen apulaisensa Tetjana. Ulkona Anatoli esitteli tekemäänsä uskonnollista taideteosta, jossa kampea vääntämällä vaihtuivat kuvat ja kertomukset. Lisäksi ulos oli laitettu esille upeita käsitöitä. Kulttuurikeskuksen tarkoituksena on ylläpitää ukrainalaista kulttuuria, valmistaa käsintehtyä paperia ja painotuotteita. Siellä toimii myös kalligrafia-koulu.
Mentyämme kulttuurikeskuksen sisälle Tetjana esitteli meille käsin tehtävän paperin valmistusvaiheita. Tästä paperista he valmistavat mm. kirjoja ja kortteja. Anatolilla oli meneillään myös erityinen projekti ”vuosikirjasta”, jonka hän kuvittaa ja tekstittää. Jokainen paksu kirja käsittää yhden kuukauden, jonka valmistuminen kestää vuoden. Valmiina on kaksi osaa/kuukautta eli koko sarjan valmistuminen kestää vielä 10 vuotta.
Kulttuurikeskuksessa on myös lapsille toimintaa, esim. piirustusta ja nikkarointia. Mm. piirtämällä he voivat purkaa sodassa syntyneitä traumojaan, rakentaa perinneleluja ym. Mielenkiintoisen ja ajatuksia herättäneen esittelyn jälkeen meille tarjottiin borschkeittoa smetanan ja leivän kanssa. Rohkeimmat saivat vielä halutessaan ukrainalaisen viinaryypyn. Kahvin jälkeen olikin sitten taas aika kiittää ja siirtyä bussilla seuraavaan kohteeseen.
Viimeinen kohde tällä matkalla oli Banksy-näyttely The Mystery of Banksy – A genius mind (Telliskivi 60, M-rakennus). Esillä oli yli 200 salaperäisen Bristolissa syntyneen maailmankuulun graafikon teosta: graffiteja, valokuvia, veistoksia, videoinstallaatioita, vedoksia kankaalle, alumiinilevyille ja pleksilasille. Teokset ovat yhteiskunnallisia epäkohtia esiintuovia ironisia, poliittisia, runollisia, koskettavia ja kauniita. Näyttelystä jäi paljon sulateltavaa mieleen.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan eli seuraavaksi bussi vei meidät satamaan, josta seilasimme Eckerö Linella Helsinkiin. Salon Tilausmatkojen bussi oli meitä terminaalin parkkipaikalla vastassa ja perillä Salossa olimme myöhään illalla. Tälle mielenkiintoiselle ja monipuoliselle matkalle osallistui 22 henkilöä.
Kaija Kanervisto, Salon seudun Suomi–Viro-seuran sihteeri
Riihimäen Suomi–Viro-yhdistyksen matkoja ystävyyskuntaan Lüganukseen ja muualle Viroon
Koulutuksen saralla yhteistyömahdollisuuksia kartoittamassa
Riihimäki tunnetaan mm. siitä, että robotiikan opetusta tarjotaan koulussa kaikille ikäryhmille, ja robotiikka on viety oppiaineena opetussuunnitelmaan. RakasRiksu 2035 -strategian mukaan Riihimäki on kansainvälisesti tunnettu robotiikan pääkaupunki. Riihimäen Suomi–Viro-yhdistyksen hallituksen kokouksissa on ollut esillä, että robotiikka voisi olla myös yksi yhteistyömuoto ystävyyskuntamme Lüganuksen kanssa. Päätimme selvittää yhteistyömahdollisuudet robotiikan opetuksessa ja taidekoulun kerhotoiminnassa sekä opetuksessa. Hallitus teki vuoden 2024 ensimmäisen matkan Lüganukseen Viron itsenäisyyspäivän aikoihin 23.–24.2. Meidät otti vastaan ja vierailumme isäntänä toimi apulaispormestari Max Kaur. Hän vastaa kunnan koulutuksen, kulttuurin, urheilun, nuorisotyön ja sosiaaliasioiden hoidosta.
Saimme myös tietoa Lüganuksen muuttuneesta poliittisesta ympäristöstä sekä tutustuimme alueen matkailu- ja vapaa-ajan fasiliteetteihin mm. oppilasvaihdon mahdollistamiseksi. Erinomaisena tulkkinamme toimi kaupunginhallituksen jäsen, opettaja Kaja Toikka.
Kävimme Kiviõlin musiikki- ja taidekoulussa, jossa tapasimme myös kaupunginjohtaja Dmitri Dmitrijev, joka toivotti meidät tervetulleiksi. Kiersimme koulun tiloissa koulun rehtori Jaanus Põlderin opastuksella.Koulun esittelyn jälkeen tapasimme kunnan eri koulujen robotiikan opettajia. He kertoivat meille omasta opetuksestaan robotiikan parissa. Yhdistyksemme jäsen, Riihimäen ”robotiikan isä” Esa Santakallio esitteli vuorostaan robotiikan opetusta Riihimäellä. Opettajat kuuntelivat mielenkiinnolla ja kyselivät paljon. Sovimme, että keväämmällä he tulevat vastavierailulle Riihimäelle tutustumaan robotiikan opetukseen. Toukokuussa saimmekin heidät vieraaksemme, ja he pääsivät tutustumaan suomalaiseen robotiikan opetukseen kouluissa.
Majoituimme ensimmäisen yön matkustajakoti Everestissä, toisen yön Kiviõlin seikkailukeskuksen hotellissa, joka sijaitsee kaupungin pohjoisosassa olevalla vanhan tuhkavuoren vieressä. Keskuksessa talviurheilun harrastajia odottavat siellä Baltian pisimmät laskettelurinteet sekä lyhyempi rinne aloittelijoille. Laskettelurinteen vieressä on myös välinevuokraamo.
24.2.2024 Viron 106. itsenäisyyspäivä
Seuraavana aamuna anivarhain lähdimme liikkeelle. Auringon nousun aikaan, kello 07.31, oli järjestetty Maidlan kansantalolla Viron lipun juhlallinen nostotilaisuus. Lipunnoston jälkeen siirryimme sisälle kansantaloon, jossa oli yleisölle tarjolla kahvia suolaisen ja makean leivonnaisen kera. Kahvittelun jälkeen saimme nauttia hyvästä elävästä musiikista. Konsertissa esiintyi ukrainalaissyntyinen Ruslan (tunnettu yhtyeestä Svjata Vatra)ja hänen tyttärensä Rute Trochynskyi.
Viron itsenäisyyspäivän vietto jatkui kirkonmenoilla, joihin myös me otimme osaa. Kirkon vieressä vapaussodan muistopatsaalle laskivat eri tahot seppeleitä ja kukkalaitteita. Seppeleenlaskun jälkeen siirryimme Venäjän vallan aikana surmattujen muistomerkille. Muistomerkki koostuu useammasta kivestä, joihin on kaiverrettu surmansa saaneiden nimet.
Ennen lähtöämme Suomeen meille tarjottiin lähtökahvit kaupungintalolla. Saimme vielä vaihtaa kuulumisia ja suunnitella ystävyyskuntien välisiä yhteistyömuotoja.
Koulujen päättäjäiset ja stipendienjakotilaisuus Kiviõlissä 20.6.
Virossa koulujen päättäjäispäivä on vähän ennen juhannusta eli noin kolme viikkoa myöhemmin kuin meillä Suomessa. Riihimäen Suomi–Viro-yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Häkkinen ja hallituksemme pitkäaikainen jäsen Vesa Peippola kävivät viemässä kolme yhdistyksemme lahjoittamaa stipendiä Kiviõlin lukion kevätjuhlaan. Yhdistyksemme puheenjohtaja kiitti lukion luokanvalvojaa Valentina Angeria lahjakkaista oppilasehdokkaista stipendien saajiksi. Luokanvalvojan ehdotuksen mukaan stipendien saajiksi valikoituivat Emma Vassiljev, Kevin Innos ja Rasmus Kaukes. Stipendit luovutettiin opiskelijoille punaisten ruusujen ja yhdistyksemme historiikkikirjojen kera. Soovime edu ja õnne kõigile stipendiaatidele!
Pärnu ja Türin kukkamarkkinat
Türin kukkamarkkinat ovat Viron merkittävin puutarhatapahtuma. Riihimäen Suomi–Viro-yhdistys otti osaa Ikaalisten matkatoimiston järjestämään matkaan Türin kukkamarkkinoille 17.–19.5. Nousimme bussiin perjantaiaamuna Riihimäeltä moottoritien eteläiseltä pysäkiltä, meitä oli lähdössä yhdeksän henkilöä Riihimäeltä. Matkustimme Viroon Tallinkin MyStar-laivalla. Satamasta bussi vei meidät ensin Pärnuun, jossa majoittauduimme kahdeksi yöksi Hotel Strandiin.
Lauantaiaamulla lähdimme bussilla Türin kukkamarkkinoille. Taimia ja kukkia etsivälle markkinat olivat elämys, sillä puutarha-alan yritykset, taimitarhat ja yksityispuutarhurit myivät sellaisiakin kasveja ja sipuleita, joita ei Suomesta helposti, jos ollenkaan, löydy. Saatavilla oli laaja valikoima taimia sekä hyöty- että koristepuutarhaan, myynnissä oli myös puutarhatarvikkeita, työkaluja ja muita taloustarvikkeita. Markkinoilla oli myös ohjelmalava, jossa eri artistit esiintyivät. Ostokset saimme välillä viedä ja jättää bussiin, jossa ne tulivat kotiin asti. Sää suosi meitä, päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Moni meistä lähti kukkamarkkinoilta uusi virolaista käsityötä oleva hellelakki päässään.
Kuva: Marja-Leena Eronen-Santakallio
Syysmatka Itä-Viroon 27.–29.9.
Yhdistyksemme varasi oman bussin Hämeen Matkamyynti Oy:ltä ja otti mukaan jäseniä myös Riihimäen seudun senioriopettajien yhdistyksestä ja suuntasi viikonloppumatkalle Itä-Viroon. Bussimme keräsi lähtijöitä aina Jokioisilta ja Forssasta asti.
Aamulla aikaisin bussimme lähti kohti Länsi-satamaa 19 matkustajan ja taitavan autokuskimme Petri Nuutisen voimin. Bussi oli mukanamme koko matkan ajan, joten laivaan noustessa saimme jättää matkatavarat bussiin. Laivalla söimme runsaan ja maittavan aamiaisbuffetin, jolla pärjäsimme loppumatkan hotelliimme Sagadin kartanoon asti.
Sagadin kartanon hotelli sijaitsee Lahemaan kansallispuistossa. Sagadi on nykyään kuuluisa opetus-, kulttuuri- ja matkailukeskus. Kartano on kunnostettu ja sen omistaa Viron metsähallitus. Sagadin metsäkeskuksessa toimivat metsämuseo ja kartanomuseo, luontokoulu sekä hotellin ravintola.
Matkan järjestäjä oli varannut meille opastetun kierroksen Lahemaan kansallispuistossa. Oppaamme Peeter Hussar aloitti opastetun kartanokierroksen Sagadista. Tutustuimme myös alueen toiseen kartanoon, Vihulaan. Kartanoilla on yli 500 vuoden pituinen historia. Jatkoimme mielenkiintoista matkaa rannikkokylien ja Lahemaan kansallispuiston kiertoajelulla. Saimme alueesta paljon tietoa erinomaiselta oppaaltamme.
Kuva: Marja-Leena Eronen-Santakallio
Saavuttuamme takaisin hotelliin vietimme yhteistä iltaa hotellin ravintolassa. Meille oli varattu yhteinen keittobuffet, joka maistui kaikille, sillä meillä kaikilla taisi jo olla nälkä. Ruokailun jälkeen oli yhteistä seurustelua. Saimme aikaan omasta ryhmästämme myös ohjelmaa, oli puheita ja Jarmo Erosen esittämiä taikatemppuja. Viihtyisän illan ja tapahtumarikkaan päivän päälle uni maittoi rauhallisissa, tilavissa ja siisteissä hotellihuoneissa.
Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen lähdimme retkelle itään päin. Tutustuimme Riihimäen Suomi–Viro-yhdistyksen ystävyyskuntaan Lüganukseen. Ajoimme Kiviõlin kaupungin läpi yhdistyksemme puheenjohtajan Raimo Häkkisen selostaessa kaupungin nähtävyyksiä ja rakennuksia. Ajoimme kohti Kohtla-Järveä päämääränämme Viron kaivosmuseo. Matkalla pysähdyimme katsomaan Aidun entisellä öljyliuskelouhoksella olevia kanavia. Kuljimme polkua pitkin mäkeä ylös, missä on ainutlaatuinen maasto ja kauniit näkymät. Vaaleansinivetisen kanavan vesi siintää pitkälle metsämaastossa. Kanavien vesi on niin kirkasta, että voi hyvin nähdä pohjalle jääneet puut.
Kauan emme voineet ihailla Aidun maisemia, sillä meille oli varattu Kaivosmuseossa maanalainen kaivosmiehen lounas. Ennen kuin siirryimme kaivokseen, meille annettiin kypärät päähämme. Oppaan johdolla kävelimme alas kaivokseen lounaalle. Lounaan jälkeen vierailimme rikastuslaitoksella ja tutustuimme hallintorakennuksen näyttelyyn.
Kuva: Marja-Leena Eronen-Santakallio
Paluumatkalla pistäydyimme katsomassa Kiviõlissä olevaa tuhkavuorta, joka on talvella laskettelukeskus ja kesällä seikkailukeskus, mutta nyt seikkailukeskus oli kiinni. Emme poistuneet autosta, koska juuri silloin satoi vettä. Vaikka meille oli ennustettu sateinen viikonloppu, ei sade juurikaan meitä haitannut, sillä sade tuli yöllä tai bussissa istuessamme.
Kiviõlissä kävimme ostoksilla ja pysähdyimme myös paikallisen Purtsen panimon tuotteita myyvässä kahvilassa, joka sijaitsee lähellä Liimalan rantaa. Olimme varanneet esittelyn rannassa sijaitsevaan Tuliveen keskuksen museoon, joka kertoo 1920- ja 1930-luvuilla Viron ja Suomen rannikkoalueilla tapahtuneesta laajasta salaviinan eli pirtun kuljetuksesta. Saimme nähdä mielenkiintoisen 11 minuuttia kestävän suomenkielisen esittelyn kieltolain aikaisesta pirtun salakuljetuksesta. Museossa on näytillä Viron suurin salakuljetuksessa käytettyjen alkuperäisesineiden kokoelma. Kekseliästä on ollut salakuljettajien porukka silloin! Museo koostuu museorakennuksesta, 15 metrin korkuisesta näkötornista ja ulkolavasta. Rakennuksen toisessa siivessä on hotelli, jonka jokainen huone kertoo tarinan yhdestä aikansa ”pirtukuninkaasta”. Tuliveen salaviinamuseo ja konserttikeskus on valittu vuonna 2019 vuoden puurakennukseksi Virossa.
Päästyämme takaisin hotelliimme Sagadin kartanoon oli vuorossa illallinen hotellin ravintolassa. Tällä kertaa jokainen sai tilata listalta haluamansa annoksen, tarjolla oli lähiruokaa, kalaa, vihanneksia, riistaa ja jopa virolaista karhua. Ruoka oli todella hyvää, kuten oli seurakin.
Kotiinlähtö oli varattu iltalaivalle, joten meillä oli vielä aikaa tutustua kolmanteen kartanoon, Palmsen kartanoon, joka sijaitsee myös Lahemaan kansallispuistossa. Kartanokokonaisuus on täysin kunnostettu puistoineen, puutarhoineen ja historiallisine rakennuksineen. Kiersimme kartanon pihapiirissä, osa osti myös sisätiloihin tutustumiseen oikeuttavat liput. Upeita ovat nämä kaikki kolme kartanoa. Hyvä, että niistä pidetään huolta, eikä anneta niiden rapistua ajan saatossa.
Kuva: Marja-Leena Eronen-Santakallio
Paluumatkalla pysähdyimme vielä pariksi tunniksi Rakvereen. Ympäri maailmaa tunnettu virolaissäveltäjä Arvo Pärt vietti lapsuutensa Rakveressä. Hänen kunniakseen on kaupungin keskusaukiolle pystytetty musiikkia kuuntelevan pyöräilijäpojan patsas. Ajoimme patsaan ohi torin parkkipaikalle, jossa jokainen meistä sai valita, missä haluaa aikansa viettää. Osa meistä lähti tutustumaan linnaan, osa ostoksille, osa ruokailemaan ja osa tapaamaan tuttujaan. Mahdollisuus oli myös mennä vesipuistoon ja saunakeskukseen, mutta meidän porukastamme ei kukaan valinnut tätä vaihtoehtoa. Rakverestä jatkoimme suoraan satamaan ja laivaan. Olimme illalla yhdeksältä Länsisatamassa, josta matka jatkui Riihimäelle ja siitä eteenpäin kunkin kotipaikkakunnalle asti. Matkasta jäi jokaiselle mukana olleelle mukavat muistot. Suunnitelmissa sekä toiveissa on järjestää ensi vuonna taas kulttuurimatka jonnekin päin Viroa.
Marja-Leena Eronen-Santakallio, Riihimäen Suomi–Viro-yhdistyksen sihteeri
