Teksti: Lissu Kirves. Julkaistu alunperin viro.nyt -kulttuurilehden numerossa 3/2020.
Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla nähdään jälleen virolaisia elokuvia. Kansainvälinen Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestetään 33. kertaa Helsingissä 17.–27. syyskuuta. Pitkistä virolaiselokuvista festivaalilla nähdään Veiko Õunpuun odotettu Viimeiset (2020) ja ohjaaja Marta Pulkin dokumenttielokuva Aasta täis draamat (A Year Full of Drama) (2019).
Elokuvasta on tarjolla useita näytöksiä ja lipunmyynti yksittäisiin näytöksiin alkaa 10.9. Katso elokuvan tiedot ja tulevat esitysajankohdat tästä.
Aasta Täis Draamat on odottamattoman kaunis dokumenttielokuva. Sen keskiössä on 21-vuotias valgalainen Alissija-Elisabet Jevtjukova, joka löytää tavanomaisten työpaikkailmoitusten seasta jotakin houkuttelevaa: vuonna 2017 virolainen luova kollektiivi Kinoteater haki täysipäiväistä teatterin kokijaa, jonka tulisi katsoa kaikki vuonna 2018 ensi-iltaan saapuvat Virossa esitettävät teatterituotannot ja kirjoittaa niistä arvio. Oleellista oli, ettei kokemuspohjaa teatterista ollut, vaan nämä tuotannot olisivat hänen ensimmäisiä koskaan näkemiään teatteriesityksiä. Kaikkineen Alissija näki vuoden aikana 224 esitystä.
Virolaiset käyvät poikkeuksellisen tiuhaan teatterissa, mutta elokuva nostaa esille myös ihmisiä, joiden elämää teatteri ei kosketa. Elokuvan alussa projektiin mukaan hakevat puhuvat varattomuudesta ja siitä, ettei teatteri ole koskaan saavuttanut heitä. Yhteiskunnalliset kysymykset nousevat esiin myös virolais-/venäläisnäkökulmassa: Valgassa asuva 21-vuotias haluaa projektin myötä tutustua virolaiseen kulttuuriin ja kokee, ettei venäläiseen perinteeseen kuulu teatterissa käyminen. Kielen merkitys korostuu projektin aikana, kun Alissijan kokemus tuntuu aluksi olevan voimakkaampi venäjänkielisten esitysten äärellä.
Kinoteaterin perimmäisenä tarkoituksena oli tarkastella teatterin vaikutusta yksilöön ja tämän elämään. Alissija yrittää ymmärtää esitysten sanomaa ja kertoo niistä nousevista tunteista teksteissään ja kameran edessä. Ruudulla tarjotaan oiva katsaus virolaisen teatterin eri muotoihin ja tyyleihin ympäri maata. Katsoja viettää Alissijan kanssa aikaa busseissa, rannoilla, tien päällä ja kaupungin kaduilla. Esityksiä tarjotaan viron ja venäjän kielillä, minimalistisista lavastuksista koko lavan täyttäviin oopperaproduktioihin.
Elokuvassa otetaan lisäksi toinen tarkastelun ulottuvuus, kun katsoja saa nähdä nuoren ihmisen elämän muuttuvan prosessin myötä. Intensiivinen teattereissa vietetty ajanjakso muokkaa kokijan ajatuksia, antaa hänelle näkemyksiä, vie eteenpäin, tympii ja väsyttää. Esitykset nostavat pintaan myös kipeitä kokemuksia ja pelkoja. Teatterin ensikertalaisesta kasvaa pian kriittinen, omaa valtaansa kirjoittajana pohtiva asiantuntija, joka käsittelee omia odotuksiaan, kokemuksiaan ja itseään esitysten tarjoamien kuvien ja tekstien läpi.
Elokuva antaa muistutuksen siitä, kuinka merkittävää teatteri voi olla ilmaisumuotona. On ihanaa ja repivää muistaa, miltä tuntuu, kun esitys todella kolahtaa, inspiroi, vie yöunet ja avaa silmät. Samalla keskiössä on nuoren ihmisen kokemusmaailma: oikeastaan mikä tahansa intensiivinen kokemus 21-vuotiaan nuoren elämässä voi olla maailmaa mullistava. On siis vaikea sanoa, onko elokuvassa kyse nimenomaan teatterin voimasta vai nuoren, vaikeista lähtökohdista tulevan ihmisen tarpeesta löytää elämälleen uusi suunta. Dokumentissa onkin kyse nimenomaan Alissijasta, hänen elämästään, kokemuksistaan ja tunteistaan. Yksilön erityisestä maailmankuvasta ja maagisuudesta.
Katso Aasta täis draamat (A Year Full of Drama) -elokuvan traileri tästä:
Lue tästä juttu myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla esitettävästä Viimeiset (2020) -elokuvasta.
