Teksti: Martin Aadamsoo. Kirjoittaja on Viron digikulttuurin vuoden 2020 johtaja.
Digikulttuurin teemavuoden tavoite on järjestää vähemmän upeita juhlia ja työstää enemmän mahdollisimman suuren yhteistyöverkoston voimin sisällöllisiä teemoja. Käynnistetyt projektit jatkuvat vuoden 2020 jälkeenkin.
Virossa on vietetty kulttuurin teemavuosia vuodesta 2005 lähtien. Viron kulttuuriministeriö on valinnut teemat ja niiden tarkoitus on suunnata huomiota aloille, jotka kulloinkin viettävät merkkivuosiaan, ovat jääneet vähemmälle huomiolle tai joilla on odotettavissa suurta ja mielenkiintoista kehitystä. Viimeisin koskee juuri seuraavan eli vuoden 2020 teemaa, digikulttuuria. Vetovastuussa vuodesta on ryhmittymä, johon kuuluvat Viron kansalliskirjasto, Viron yleisradio ERR, Viron elokuvainstituutti ja Viron kulttuuriperintöä suojeleva virasto Muinsuskaitseamet (Museovirasto).
Digikulttuurin tunnuslauseena voisi olla seuraava huomio: Kulttuuri on jäänyt Viron e-valtion ja e-yhteiskunnan menestystarinasta suurilta osin sivuun, ja nyt sille täytyy nopeasti antaa tukiopetusta. Virolaisesta kulttuurista ei puhuta samassa kontekstissa e-valtion saavutusten kanssa. Kulttuurin alalla ei ole suurta X-Roadin kaltaista väylää, jota pitkin kulttuurin tuottajien ja kuluttajien virrat liikkuisivat. Virossa ei ole digikulttuurin puolella sellaisia ulkomaalaisia hämmästyttäviä esimerkkejä, kuten epäuskoa ja hengenhaukkomista aiheuttavat e-äänestys, e-verovirasto jne. Virolainen kulttuuri onkin kansainvälisesti tunnettu juuri sen perinteikkäistä muodoista. Digikulttuurin vuoden päämääränä on käynnistää pidempiä prosesseja, joiden vaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua, mutta jotka parantavat yllä mainittua tilannetta.
Kulttuurin arkipäivä on nykyään läpensä digitaalinen kulttuurin luomisen ja leviämistapojen ansiosta, siksi digikulttuurin teemavuonna suunnataan huomio hiukan tarkempiin kohteisiin. Ensinnäkin kohderyhmät. Vaikka älypuhelimet ja niiden avulla liikkuva sisältö on lähes kaikkien ulottuvilla, suunnataan toimintaa ennen kaikkea nuorille – ryhmä laajasti ottaen –, jotka ovat nyt ja tulevaisuudessa digikulttuurin luojia ja kuluttajia. Haluamme saavuttaa heidät niin koululaitoksen kautta kuin ruohonjuuritasollakin. Kaikkialle ulottuvaa digikulttuuria ei voi johtaa, siksi tavoitteenamme onkin saada mahdollisimman paljon sisältöä tuottavia kumppaneita (jo olemassa olevia organisaatioita tai epämuodollisia yhteisöjä) mukaan. Toiseksi haluamme puhutella kulttuurin luojia ja herätellä heitä kokeilemaan digiteknologian mahdollisuuksia laajemmin tuotannossaan ja sen levittämisessä.
Suuria aihealueita, jotka vaativat nopeita toimenpiteitä, on paljon. Ensinnäkin digitalisoidun kulttuurin saatavuus ja käytettävyys. Virolla on rikas kulttuuriperintö, jonka digitalisointi on aloitettu jo vuosia sitten: digitalisoidaan elokuvia, valokuvia, kirjoja, arkistoja, arkkitehtonisia kohteita, designia ja jopa museoesineitä. Vuonna 2020 pitäisi tuolle prosessille saada EU-rahoituksen avulla lisää volyymia, jotta saadaan suuria hankkeita käyntiin. Tänä vuonna julkistettiin täydennetty kulttuuriperinnön digitalisointiohjelma, joka jatkuu vuoteen 2023 saakka. Ohjelmassa on kolme tavoitetta, joiden toteuttamisesta vastaavat konkreettiset organisaatiot. Tavoitteita ovat: 1) kolmanneksen Viron kulttuuriperintöorganisaatioihin kootusta sisällöstä digitalisointi, 2) yhteisen säilyttämistä ja luokittelua koskevan teknisen rakenteen luominen ja 3) 1,2 miljoonan yksikön avainasioina saataviksi tekeminen. Ennen kaikkea tärkeitä ovat tietojen löydettävyys ja uusien käyttömahdollisuuksien luominen: sekä tuotekehittelyssä, remix-kulttuurissa, opiskeluvälineinä että muuallakin.
Tähän liittyy toinen prioritetti, hiukan tekninen teema: tekijänoikeudet. Kulttuurin digitalisoinnista ja saavutettavuudesta on vain vähän hyötyä, jos käyttöä rajoittavat epätarkoituksenmukaiset tekijäinoikeussäädökset tai yhteiskunnassa muodostuneet käytännöt. Euroopan Unionin uudehkon tekijänoikeusdirektiivin järkevästä istuttamisesta Viron oikeusjärjestelmään riippuu tulevaisuudessa paljon, saammeko ja kuinka käyttää ja soveltaa omaa kulttuuriperintöämme. Tätä istuttamista johtaa tällä hetkellä oikeusministeriö, ja kaikkien kulttuuriperintöorganisaatioiden tulee kertoa kantansa, kuinka järkevä istuttaminen tehdään.
Suurien digikokoelmien synty nostaa pöydälle toisenkin teeman: Viron museoiden, arkistojen ja tietokantojen henkilökunta ei ole riittävä käsittelemään valtavia tietomassoja. Digitoitua kulttuuria, jota ei ole kunnolla luokiteltu, eivät käyttäjät löydä, joten se jää sisällöltään hyödyttömäksi. Virossa halutaankin ottaa avuksi tekoälyä käyttäviä tietokoneohjelmia (viron puhekielessä Kratt), jotka auttavat seulomaan ja luokittelemaan suuria tietomääriä sekä luomaan tärkeitä yhteyksiä niiden sisälle. Virossa on käynnistetty ohjelma, jonka avulla tekoälysovellukset otetaan käyttöön koko yhteiskunnassa, myös kulttuurin alalla (lue lisää: www.kratid.ee). Nyt kun tekoälysovelluksia luodaan, tulee kulttuuriorganisaatioiden olla tarkkoja tilaajia.
Luovien aineiden opetus virolaisissa kouluissa on tänä päivänä suurimmassa osassa kouluja samanlaista, kuin se oli vuosikymmeniä sitten. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö lasten kädentaitojen kehittäminen olisi hyvin tärkeää ja sitä tulee jatkaa. Olisi kuitenkin ajateltavissa, että virolaisessa opetussuunnitelmassa voisi otta käyttöön uuden, digitaalisen luovan aineen, jotta lapset ymmärtäisivät, etteivät älylaitteet ole vain YouTuben katsomista varten, vaan niillä voi kehittää luovuuttaan. Lapset voisivat jo koulussa tottua luomaan musiikkia, graafista ja esineiden suunnittelua, tietokonepelejä ja ympäristön suunnittelua sekä rakentamaan virtuaalimaailmoita jne. digilaitteiden avulla (tietokoneluokat, VR-lasit, 3D-tulostimet, digisoittimet jne.), joita paljon on jo kouluissa tai joita saa tarpeeksi edullisesti hankittua. Viron kouluissa käynnissä oleva ProgeTiiger-ohjelma (tavoitteena lisätä lasten (tieto)teknisiä taitoja)tarvitsee rinnalleen LoomeTiigerin (Luovan Tiikerin), joka antaa lapsille niitä taitoja, joita yksimielisesti pidetään tärkeimpinä tulevaisuudessa: aloitteellisuutta, itsenäistä työskentelyä ja luovuutta. Uusien ideoiden löytämiseksi ja testaamiseksi järjestetään tulevan vuoden aikana useita digikulttuuriaiheisia luovia kilpailuita ja hackathoneja.
Digikulttuurin pitää ulottua myös Viron ulkopuolelle. E-residentsus -ohjelmasta vastaavat kertovat, että Viron yli 60 000 e-asukasta on ilmaissut halunsa tutustua myös Viron kulttuuriin, ympäristöön ja pehmeämpään puoleen. Tätä varten on suunnitteilla yhdessä e-residentsus 2.0 -ohjelman kanssa luoda Viron digikulttuuria esittelevä ja jatkuvasti uudistuva verkkoalusta. E-asukkaat ovat vaikuttavan suuri ja nopeasti kasvava kansainvälisten lähettiläiden verkosto, joka on jo osoittanut kiinnostuksensa Viroa kohtaan. Haluamme aktivoida heitä kulttuurin avulla entistä enemmän.
Ensi vuoden mittaan on tulossa avauksia, jotka voivat muuttaa Viron digikulttuurin kulutuskenttää pitkäksi ajaksi. Viron yleisradio ERR avaa vuoden alussa uuden suoratoistoalustan, mikä tarkoittaa koko lineaarisen sisällön viemistä verkkopohjaiseksi. Jos siihen onnistutaan liittämään myös Viron koko elokuvaperintö ja tehdä siitä perusteellisen Virolaisen elokuvan tietokannan (www.efis.ee) avulla hakutoiminnoiltaa nopea, on huomattava osa virolaista kulttuuria käyttäjän näppäilemisen ulottuvilla.
Digimaailmassa on myös vaaransa, joiden suhteen Viro ei ole vielä toistaiseksi toiminut. Haluamme digikulttuurin vuoden aikana aloittaa keskustelun ja työn myös tuolla alueella. Avainsanoja ovat älylaiteriippuvuus, nettikiusaaminen, kyberturvallisuus ja identiteettivarkaudet sekä kulttuurisisällön kasautuminen yksittäisiin kanaviin, jotka alkavat tekemään jokapäiväisiä kulutusvalintoja puolestamme. Näiden aiheiden parissa tulee toimia, sillä aiheet itse ovat toimineet meidän kaikkien kanssa jo vuosien ajan.
