Virossa on useita vähemmistökieliä, joista suurin on võro. viro.nyt haastatteli yhtä sen säilyttämisestä ja kehittämisestä kiinnostunutta, Janek Vaabia.
Elsa Mensalo
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että viron kieli on kielihistoriallisesti jakautunut kahteen kieleen, pohjoisviroon ja eteläviroon. Myös kirjakieliä oli 1900-luvun alkuun asti käytössä kaksi. Eteläviro jakautuu võron, seton, mulgin ja tarton kieliksi, joita on pidetty myös murteina. Nykyään kuitenkin yhä useammin puhutaan nimenomaan kielistä, ja kielitieteen näkökulmasta eteläviron kielet voidaankin lukea kieliksi. Termin valintaan on vaikuttanut muun muassa murteen ja kielen rajan häilyvyys sekä poliittiset syyt. Lisäksi murteilla on Virossa ollut huono maine.
Suurin Etelä-Viron kielistä on võro, jota puhuu 75 000 ihmistä. Unescon arvion mukaan võro kuuluu yhdessä seton kanssa uhanalaisiin kieliin. Võron kielen säilymisen takaamiseen on alettu viime vuosina kiinnittää yhä enemmän huomiota. Võronkielinen media, erilaisten tapahtumien järjestäminen ja kieliteknologian, kuten internetsanakirjojen sekä võronkielisen Wikipedian kehittäminen ovat joitakin esimerkkejä pyrkimyksestä taata võron kielen kehittyminen ja siirtyminen nuoremmille sukupolville.
Yksi nuorista võron kielen osaajista on Janek Vaab. Kotoa ja sukulaisilta saatu võron kielen taito synnytti osaltaan laajemman mielenkiinnon suomalais-ugrilaisia kieliä kohtaan ja vei Vaabin opiskelemaan viron kieltä Tarton yliopistoon. Opintojen ohella Vaab toimii projektijohtajana Võro-seurassa. viro.nyt kyseli Vaabin ajatuksia liittyen suomalais-ugrilaisiin kieliin ja võroon.
Mikä synnytti kiinnostuksen kieltä ja kieliä kohtaan?
”Ajattelen, että aina on monta tekijää ja lähdettä, niin tässäkin tapauksessa. Kiinnostuksen kieleen ja kieliin sain mukaani jo kotoa. Vanhempani ovat Võromaalta (toim. huom.: viroksi Võrumaa) kotoisin, joten elin viron ja võron kielten keskellä. Kotikielenä oli viro, mutta tiettyjä ilmaisuja ja sanoja käytettiin aina võroksi. Võromaalla asuvien sukulaisten kanssa olen lapsesta asti käyttänyt võroa. Myöhemmin olen kehittänyt kielitaitoa omatoimisesti ja opiskellut lisää.
Koulussa minulla oli loistava äidinkielenopettaja, joka laittoi lukemaan, ajattelemaan ja kiinnostumaan kielestä enemmän. Virossa lukiolaisille järjestetään eri oppiaineissa olympialaisia, joissa palkintona saattaa olla esimerkiksi opiskelupaikka yliopistossa. Osallistuin äidinkielen olympialaisiin ja minulle tarjottiin opiskelupaikkaa Tarton yliopistossa.”
Millaisia kokemuksia sinulla on suomen kielestä?
Olen kasvanut Tallinnassa, joten väistämättä kuulin suomen kieltä pienestä pitäen. Kun olin ensimmäisellä luokalla, koulun kirjasto jakoi ennen muuttoaan ilmaiseksi kirjoja. Kahmaisin repun täyteen, ja mukaan sattui myös suomenkielinen matematiikan oppikirja sekä sanakirja. Olin aina kuullut, että suomi ja viro ovat hyvin samankaltaisia, mutta tuolloin 7-vuotiaana noita kirjoja tutkittuani julistin, että minusta nämä kielet eivät ole lainkaan samanlaisia.
Nykyään kuitenkin juuri kielten samankaltaisuus kiinnostaa minua. Yliopistossa aloin opiskella suomea ja perehtyä myös suomen murteisiin. Suomessa kulkiessa erityisesti paikannimet aiheuttavat kummallisen tuttuuden tunteen. Vaikka paikka on vieras, tuntuu, kuin se olisi samalla jonkinlainen Viron laajentuma.”
Mikä suomalais-ugrilaisissa kielissä kiehtoo?
”Suomalais-ugrilaiset kielet, etenkin itämerensuomalaiset kielet, tarjoavat jatkuvaa tunnistamisen ja löytämisen riemua. Nuo kielet ovat yksi systeemi, jonka sisällä kuitenkin esiintyy variaatiota ja eroavaisuuksia. Jos löydän jonkin ilmiön suomen kielestä, mietin, olisiko võrossa jotakin samankaltaista. Vastaavasti viron kielen historiaa opiskellessani mietin, löytyykö jokin vanhan viron piirre suomen kielestä. Vaikka eri kielten sanat saattavat näyttää ensi katsomalla täysin erilaisilta, niiden rakenne paljastuu kuitenkin purkaessa samaksi kuin muissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä.”
Työskentelet Võro-seurassa. Millaista toimintaa seura järjestää?
”Seuran tehtävä on edistää võron kieltä ja võrolaista kulttuuria sekä koota yhteen asiasta kiinnostuneita ihmisiä. Järjestämme erilaisia tapahtumia, jotka on tarkoitettu erityisesti niille, joilla ei ole mahdollisuutta olla päivittäin kosketuksissa võron kielen ja kulttuurin kanssa. Seuran suurimpia tapahtumia on võronkielinen laulujuhla Uma Pido, joka on suunnitelmissa järjestää seuraavan kerran vuonna 2024. Yritämme myös etsiä ja tuoda yhteen nuoria. Teemme nuorten kanssa esimerkiksi vierailuja võrotaustaisten muusikoiden ja poliitikoiden luo. Haluamme välittää sen viestin, että võrotaustaisena voi päästä hyvin pitkälle.”
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on kieliin ja võroon liittyen?
”Maisterivaiheen opinnoissa aion syventyä kielen muuttumiseen. Kieli muuttuu väistämättä. Minusta kieltä ei pitäisi niinkään normittaa vaan tutkia ja tarkastella. Võron kieltä haluaisin tutkia ja tallentaa niin paljon kuin mahdollista. Vielä on jäljellä kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka osaavat võroa. Mielestäni nyt on kuitenkin viimeinen hetki toimia. Jos võro tunnustettaisiin kieleksi valtion tasolla, se avaisi tietysti uusia mahdollisuuksia.”
Miksi on tärkeää, että võron kieltä tutkitaan ja se säilyy?
”Tärkeää ei ole ainoastaan võron kielen säilyminen, vaan myös sen kehittyminen ja kehittäminen. Olen aina arvostanut võron kielessä sitä, kuinka se mahdollistaa ympärillä olevien asioiden kuvaamisen yksinkertaisella tavalla – ilman että on tarpeen käyttää vierasperäisiä sanoja tai kehittää monimutkaisia ilmaisuja. Võron kielen puhumista tulee jatkaa, jotta ulkopolitiikasta, lääketieteestä ja tietotekniikasta voisi jonain päivänä puhua võroksi yhtä osuvasti kuin jokapäiväisistä havainnoista. Mitä tulee tutkimiseen, kaikkia kieliä ja erityisesti sukulaiskieliä tutkimme löytääksemme lopulta vastauksia perimmäisiin kysymyksiin: keitä olemme, mistä tulemme ja minne menemme?”
Artikkelissa käytetään võrun kielestä sen omankielistä nimeä võro.
