Pääru Oja on yksi Viron tunnetuimmista elokuva- ja teatteritähdistä ja myös maailmalla nouseva nimi. viro.nyt haastatteli Ojaa tuoreiden Näkemiin Neuvostoliitto – ja Viimeiset-elokuvien pohjalta.
Teksti: Lissu Kirves. Julkaistu alunperin viro.nyt -kulttuurilehden numerossa 2/2020.
Pääru Oja on valmistunut vuonna 2010 Viron teatteri- ja musiikkiakatemiasta näyttelijäksi ja työskennellyt siitä lähtien Eesti Draamateatterilla. Oja on tunnettu myös monista elokuvarooleistaan, ja tänä vuonna Suomessa sai ensi-iltansa kaksi hänen tähdittämäänsä elokuvaa: Näkemiin Neuvostoliitto ja Viimeiset.
Inkerinsuomalaisen Lauri Randlan ohjaama Näkemiin Neuvostoliitto -elokuva esittelee nuoren Johanneksen (Niklas Kouzmitchev) näkökulmasta elämää suljetussa Sillamäen kaupungissa sekä Tallinnassa. Inkerinsuomalainen Johannes kasvaa keskellä turbulenttia aikaa, kun Neuvostoliitto alkaa murentua ympäriltä ja omaa paikkaansa on vaikea löytää. Kaiken ytimessä on monimuotoinen perhe ja rakkaus. Rooleissa nähdään mm. Nika Savolainen, Elene Baratashvili, Jekaterina Novosjolova ja Virossa tunnetut ja rakastetut Ülle Kaljuste ja Tõnu Oja. Pääru Oja esittää Johanneksen erityislaatuista ja lämminhenkistä Kolja-setää, joka istuu usein isänsä Väikin kanssa (roolissa Päärun isä Tõnu) ryypyn ääressä ja opettaa Johannekselle, miten maailma pyörii.
Viimeiset on Suomen ja Norjan Lapissa kuvattu moderni western, jossa keskeisenä aiheena on kysymys luonnon omistajuudesta: kaivoksen omistaja ja paikalliset poromiehet taistelevat tunturimaiden käytöstä. Viimeiset on useita kansainväliseen kulttimaineeseen nousseita elokuvia ohjanneen virolaisen Veiko Õunpuun uusin projekti. Päärooleissa nähdään Laura Birn (Riitta), Tommi Korpela (kaivoksen omistaja Kari) ja Pääru Oja (kaivostyöntekijä Rupi). Mukana ovat myös mm. Elmer Bäck, Samuli Edelmann, Jarkko Lahti ja Sulevi Peltola. Ojan esittämä Rupi on suomalainen kaivosmies, jota repivät monet sisäiset ristiriidat.
Viime vuosina Pääru Oja on esiintynyt lisäksi mm. virolaiselokuvissa Põrgu Jaan (2018) ja Hölma All (2018), islantilais-virolaistuotannossa nimeltä Mihkel (2018), Virossa suositussa rikosdraama Lõksissa (2018) sekä uudessa kansainvälisessä trillerisarja Cold Couragessa (2020), jossa mukana ovat myös suomalaisnäyttelijät Pihla Viitala ja Antti Reini.
Oja kertoo kokemuksistaan Viimeiset– ja Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvien parissa.
”Molemmissa rooleissa minulla oli luonnollisesti suuri työ kielen oppimisessa. Siinä mielessä Viimeisten kuvaaminen oli tietysti pelottavampaa, mutta kokonaisuudessaan myös minulle antoisampi kokemus, sillä kuvasimme sen kokonaan Suomessa, Lapissa. Ja suurten suomalaisnäyttelijöiden kanssa. Näkemiin Neuvostoliiton kuvasimme Virossa ja siinä oli myös paljon tuttuja kollegoita Viron Draamateatterista. Viimeisissä olin ainoa virolainen kaikkien niiden todella lahjakkaiden suomalaisnäyttelijöiden joukossa. Ja minun piti näytellä suomeksi! Onneksi se poika (roolihahmo Rupi) on vähäpuheinen.”
Viimeiset-elokuvassa Oja esittää suomalaista kaivostyöntekijää ja sen vuoksi suomen kielen uskottava taito oli ehdoton. Miten ja kuinka nopeasti se onnistui?
”Kolmen kuukauden ajan kävin kaksi kertaa päivässä tunneilla. Aamuisin yhden virolaisen luona kielioppia opiskelemassa ja iltaisin yhden suomalaisen kanssa Kadriorgin puistossa kävelemässä ja suomeksi puhumassa. Viro ja suomi ovat hyvin samanlaisia, mutta myös tarpeeksi erilaisia. En oppinut suomea aivan kunnolla eikä ulkomaalainen koskaan opikaan. Äidinkieli tulee kuitenkin äidinmaidon mukana. Mutta kadulla ja kaupassa pärjään. Vielä nytkin kuuntelen autossa Yle Puhetta, joka kuuluu täällä Tallinnassa hyvin. Jos nyt haluaisin astua seuraavan askeleen, pitäisi alkaa lukea kirjoja suomeksi.”
Oja on ehtinyt tehdä jo useita kansainvälisiä projekteja ja toteaa, että hyvät näyttelijät ovat samanlaisia joka puolella. Tämä tuli selväksi eritoten Cold Courage -sarjan kuvauksissa. Sarjaa kuvattiin Irlannissa ja Belgiassa brittiläisten, irlantilaisten, ruotsalaisten ja suomalaisten näyttelijöiden kanssa. Toki projekteissa, joissa on useita eri kansallisuuksia ja kieliä, on myös haasteensa. Oja kommentoi kokemuksiaan Islannissa kuvatun Mihkel-elokuvan tiimoilta.
”Olen ollut Islannissa yhdessä elokuvassa, jossa olimme ystäväni näyttelijä Kaspar Velbergin kanssa ainoat suomalais-ugrilaiset. Siellä oli välillä kyllä suuria väärinkäsityksiä, kun koko kuvausporukka kiisteli jostain islanniksi ja sitten sanottiin, että hyvä on, tehdään näin. Mutta mehän emme olleet ymmärtäneet koko jutusta mitään emmekä tienneet, mikä se ’näin’ on.”
Nyt kun kokemusta on suomalaisten kanssa työskentelystä, rohkenemme kysyä, mitä eroa suomalaisten ja virolaisten kanssa työskentelemisessä on?
”Luulen, että suomalaiset ja virolaiset ovat kansoina hyvin samanlaisia. Voisi sanoa, että suomalaiset ovat vielä rauhallisempia ja vähäpuheisempia kuin virolaiset. Mutta todellisuudessa se stereotypia ei pidä paikkaansa, vaan on mielestäni päinvastoin. Vanhemmat virolaiset ovat mielestäni jopa sulkeutuneempia. Se voi johtua meidän menneisyydestämme. Mutta ei voi mitään, minun mielestäni te suomalaiset olette lahjakkaampia ainakin elokuvanäyttelemisessä kuin me virolaiset.”
Elämme jatkuvasti muuttuvaa ja kehittyvää aikaa. Aiemmin Berlinale-festivaalille tekemässään haastattelussa Oja on kommentoinut näyttelijäntyön vastuuta aikana, jolloin mm. tosi-tv:n suosio on kiistaton.
”Mitä sanoin ja mitä sillä tarkoitin on se, että meillä television-, elokuvan- ja ylipäätään taiteentekijöillä on vastuu. Kun välillä pahoitellaan tekemisiä sillä, että sanotaan, että osa taiteesta onkin vain viihdettä, ja että kaupallistakin pitää tehdä, niin todellisuudessa annamme huomiota jollekin, jota enää ei voi vetää takaisin. Ja lopputulos on se, että vapaan maailman johtaja on tosi-tv-tähti. Olisi ylimielistä sanoa, että meidän pitää sivistää yleisöämme, mutta ei saa unohtaa hyvää makua!”
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat monella alalla tällä hetkellä hyvinkin auki. Mutta mikäli Oja pääsee jatkamaan sovittuja projekteja, hänellä on edessään kiinnostavia rooleja, muun muassa Tiit Ojasoon ohjaama Rikos ja Rangaistus -esityksen päärooli.
”Tämän hetkisten tietojen mukaan pitäisi ensi-illan olla lokakuussa. Siitä en osaa sanoa vielä mitään, meidän pitää vain katsoa, mitä tästä kriisistä tulee. Ja milloin teatterit ylipäätään avataan. Kesällä minun pitäisi olla mukana yhdessä kesäteatteriesityksessä. Mutta on epävarmaa, onko kesällä vielä lupa järjestää minkäänlaisia massatapahtumia. Jotain puhetta on joistain elokuvista ollut, mutta nyt meillä kaikilla on suuri epävarmuus, mitä kaikesta ylipäätään tulee.”
