Suomen ja Viron suhteita rakentaa aivan uusi sukupolvi, joka luo tulevaisuuttaan molemmissa maissa. Yksi sen edustajista on Iina Gyldén, tarttolainen lääketieteen opiskelija.
Kirsi Bongwirnso
Kun nurmijärveläinen Iina Gyldén lukion jälkeen valitsi lääketieteen opiskelupaikkaa, oli hänellä selvät kriteerit: ulkomaille ja opiskelut englanniksi. Viro ja Tarton yliopisto valikoituivat helppouden ja tuttuuden ansiosta, sillä Gyldén oli viettänyt Virossa paljon aikaa ensin perheen kanssa matkustellen, sitten silloisen, virolaisen poikaystävän ansiosta.
Gyldénillä on ollut lapsesta saakka kaksi intohimoa, lääketiede ja kirjoittaminen.
”Ajattelin sen niin, että lääkärinä voin kuitenkin kirjoittaa, kun taas kirjoittamisen ohella on hiukan haastavaa ’lääkäröidä’”, Gyldén toteaa.
Ja kirjoittanut Gyldén onkin jo pienestä lähtien. Tänä päivänä hän kirjoittaa runonsa suomeksi, viroksi ja englanniksi.
Haastavat lääketieteen opinnot
Lääketiede, eläinlääketiede, semiotiikka ja juridiikka ovat suomalaisten suosimat alat Tarton yliopistossa. Lääketieteen suosioon vaikuttaa varmasti osittain se, että opinnot voi suorittaa kokonaan englanniksi, vain potilastyö on viroksi. Sen sijaan monelle opiskelijalle tulee yllätyksenä virolaisen yliopiston saksalainen opiskelukulttuuri: vaikka opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, joutuu töitä todella tekemään, ettei opiskelupaikkaansa menetä.
Vaikka lukuvuosi Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa maksaa noin 12 000 euroa, ei raha avaa yliopiston portteja, vaan sisään pääsee meriiteillä. Hakuvaatimusten painotukset ovat erilaiset kuin suomalaisessa lääketieteellisessä tiedekunnassa. Siinä missä Suomessa korostuu fysiikka, arvostetaan Tartossa biologiaa ja englannin kieltä.
Asuminen Tartossa on edullista, halvimmillaan voi asua opiskelija-asuntolassa ja jakaa huoneen toisen opiskelijan kanssa. Tällöin vuokra ei ole paljoa yli sadan euron. Asuntolapaikan myös saa lähes varmasti.
Tarton lääketieteellisessä tiedekunnassa aloittaa opiskelunsa vuosittain noin sata opiskelijaa, joista reilu viidesosa on ulkomaalaisia. Muutama opiskelija vuodessa keskeyttää opintonsa, kuka opiskelujen rankkuuden, kuka henkilökohtaisten syiden vuoksi. Myös Gyldénin opiskelun vaativuus yllätti. Ensimmäiset vuodet olivat haastavampia, mutta myöhemmässä, kliinisessä vaiheessa, alkoi jo hiukan helpottaa.
”Tarton yliopisto ei sovi sellaisille, jotka eivät ole valmiita tekemään kovasti töitä. Samoin saattaa olla haastavaa, jos lähipiiri on kovin sitovasti Suomessa, Tartossa kuitenkin ollaan ulkomailla”, pohtii Gyldén.
Monet suomalaiset Tarton lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat suorittavat harjoittelunsa Suomessa, koska aikovat myös palata opintojensa jälkeen Suomeen töihin. Lääketieteen lisensiaatin tutkinto Tarton yliopistossa on pätevä koko Euroopan unionin alueella.
Iina Gyldén suunnittelee erikoistuvansa psykiatriaan. Hän on kotiutunut erinomaisesti Tarttoon, haaveissa onkin joko kaupunkiin jääminen tai sinne palaaminen. Vaikka suomalaiset opiskelijat usein pyörivätkin toistensa seurassa, on Gyldénillä myös paljon virolaisia ystäviä. Tästäkin syystä hän on viettänyt vapaa-aikaansa ja lomiaan pitkälti Tartossa.
Lavarunous – valtaa ja vaikuttamista
Iina Gyldén osasi poikaystävänsä ansiosta hiukan viroa jo opiskelujensa alussa. Nyt Gyldénin kielitaito on niin kattava, että häntä usein luullaan virolaiseksi.
”Aksenttini ei ole ulkomaalaisen, vaan murteella puhuvan virolaisen. Usein arvuutellaankin, olenko kotoisin vaikkapa Etelä-Virosta”, Gyldén kertoo.
Gyldénin viron kielen taito on niin vakuuttava, että hän kirjoittaa runoja viroksi. Tartossa hiipi mukaan myös lavarunous, joka ei ollut Nurmijärveltä kotoisin olevalle naiselle entuudestaan lainkaan tuttua.
”Ystäväni Sirel Heinloo ja Toomas Leppik vetävät Tartossa lavarunoklubeja. Olin kysellyt heiltä klubeista ja kertonut olevani kiinnostunut esiintymisestä. Päivää ennen erästä poetry slam -tapahtumaa kysyin, vieläkö esiintyjälistalle mahtuisi. Sirel ja Toomas sanoivat listan olevan jo täynnä, mutta minun nimeni olevan listalla”, kertoo Gyldén.
Siitä alkoi Gyldénin tarina lavarunoilijana. Hän selvisi jatkoon poetry slam -kilpailusta ja tulevista karsinnoista, ja voitti lopulta koko Tarton TarSlämm-lavarunokilpailun. Voiton ansiosta Gyldén pääsi Viron kansalliseen kisaan, jossa hän sijoittui toiseksi.
”Viron mestaruuden voitti Kelli Kiipus, joka on tyyliltään todella erilainen kuin minä. Saimme finaalissa samat pisteet, voikin sanoa, että Kellin tyyli voitti”, toteaa Gyldén.
Lavarunoudessa Gyldéniä viehättää esiintyminen, sen tuoma valta ja vaikuttaminen, se, kun saa avata ajatuksiaan yleisölle. Kuulijakunta Tartossa on todella monipuolista itsekin esiintymisestä haaveilevista nuorista vanhempiin, jo kaikenlaista kulttuurin kentällä nähneisiin kuluttajiin.
Esitettävissä runoissa on hyvä olla jokin huumorin kipinä, vaikka aiheet olisivat rankkojakin. Iina Gyldénin finaalirunot kertoivat psyyken tutkimisesta ja vakavasta maksasairaudesta (Palati hümn, Terminaalihymni), eivät siis niitä kevyimpiä aiheita. Gyldén tunnustaa, että stereotypiat vakavahenkisistä, baskeripäisistä runoilijoista kumpuavat kyllä jostain todellisesta, joskin nykyään paljon monipuolisemmasta totuudesta.
Punkia ja politiikkaa?
”Tartossa on pienet kulttuuripiirit. Kun olet mukana jossain, pyydetään sinua mukaan vähän kaikkeen.”
Näin Gyldénille kävi viime kesänä, kun hänen ystävänsä Toomas Leppik pyysi häntä punk-yhtyeensä rumpaliksi. Leppik, Kristel Mägedi ja sittemmin edesmennyt kirjailija Vahur Afanasjev olivat perustaneet vuotta aiemmin bändin, jonka oli nyt tarkoitus esiintyä Afanasjevin muistokonsertissa VahuRock-tapahtumassa Peipsin rannalla. Rumpalia ei kuitenkaan tahtonut löytyä, joten Leppikille tuli mieleen kysyä Gyldéniä, jonka oli kuullut paukutelleen nuorempana rumpuja.
Loppujen lopuksi basisti ei ilmestynyt keikalle, joten Leppik ja Gyldén soittivat kahdestaan – niin menestyksekkäästi, että saivat lisää keikkatarjouksia. Nyt heidän yhtyeensä Naelravi harjoittelee ”tavoitteenaan rock, tuloksenaan punk”. Punkilla onkin Virossa vahva asema jo maan uudelleenitsenäistymisen ajoista lähtien. Naelravin voi nähdä tämän lehden ilmestymisen aikoihin Hullunud Tartu -festivaalilla.
Lääketiedettä, lavarunoutta, punkia – mitä kummaa Iina Gyldén voi seuraavaksi keksiä?
”Olen harkinnut politiikkaa ja Tartossa on demarinuoriin kyseltykin. Olen jo Suomessa ollut sosiaalidemokraatteihin kallellani. Virossa ei kuitenkaan kannata mainostaa vasemmistolaisuutta, sillä on historiallisista syistä maassa edelleen huono kaiku.”
Gyldén kokee, että ulkomaalaisena ei voi samalla painoarvolla puhua vaikkapa virolaisen sosiaaliturvan heikkouksista. Hänen mielestään sekä Suomessa että Virossa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
”Olen tarttolaistunut, en virolaistunut. Olen Tartossa onnellinen”, summaa Iina Gyldén.
Lue lisää:
Tarton yliopistosta: www.ut.ee
Opiskelumahdollisuuksista Virossa: www.studyinestonia.ee
Tarton suomalaisista lääketieteen opiskelijoista: www.taslo.fi
Lavarunous
Lavarunous on suullista ja kirjallista ilmaisua, jossa runoutta, laululyriikkaa ja esimerkiksi rap-tekstejä esitetään yleisölle. Lavarunoutta esitetään tapahtumissa, joihin yleensä kuuluu open mic -osuus, jossa osallistujat voivat esittää omia runojaan.
Poetry slam -kilpailut ovat yksi lavarunouden ilmenemismuoto. Poetry slamissa (viroksi luuleprõmm) 5–15 runoilijaa esittää omia runojaan ja yleisön joukosta valittu tuomaristo pisteyttää esitykset. Kahden pudotuskierroksen jälkeen voittaja selviää finaalissa, jossa kisaa kolme runoilijaa. Kukin esitys kestää enintään kolme minuuttia. Kilpailut järjestetään usein ravintolassa.
