Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi levittäytyy koko Etelä-Viroon aina Võrumaata myöten. Sieltä löytyy Iso Munamäki, Viron ja Baltian korkein kohta.
Hannu Oittinen
ütski mii mägi pilvini ei küünü,
kõgõ korkõmba vaivalt munnõni
– Contra
Etelä- eli tarkemmin sanottuna Kaakkois-Viron tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä on Iso Munamäki, onhan se sentään Viron ja koko Baltian korkein maastonkohta. Munamäellä pistäytyjää viehättävät funktionalistinen näkötorni, sieltä avautuvat maisemat sekä läheiset tienoot, joissa ylös kapuamisen sijasta laskeudutaan niin kutsuttujen alkulaaksojen syvyyksiin.
Geologit tietävät, että Munamäen historia ulottuu vain muutaman kymmenen tuhannen vuoden taa, mikä maaperän ajoitusten miljoonien vuosien mittapuulla tarkoittaa jokseenkin mitätöntä siivua nykyajasta. Kauemmas menneeseen ei tosin tarvitse kurottaakaan, sillä tärkein käy hyvin ilmi: Munamäki on ”syntytavaltaan moreenikynnyksellä sijaitseva, lähinnä jäätikköjoen kuljettamista sedimenteistä koostuva kuvun kaltainen kyhmy” (Eesti Entsüklopeedia, 2003). Ja toden totta, kupumainen muoto erottuu hyvin tai ainakin sen voi aavistaa vaaran sekametsän peitosta tai valokuvista.
Kukkulan valloitus onkin sitten toinen juttu. Matkailijoiden näet odotetaan jättävän kotteronsa alas pysäköintipaikalle Võrusta tulevan tien varteen ja askeltavan rinnettä ylös näkötornin juurelle. Huonojalkainen voi sentään lohduttautua samaan tapaan kuin aikoinaan Liisa Maria Piila Kulttuurimatkailijan käsikirjassaan (1992): ”sen enempää mäen kuin torninkaan korkeus ei edellytä ennätysponnistuksia”. Lisäksi torniin on tällä välin siunaantunut hissikin, joten ylivoimaisuutta ei pidä liioitella.
Iso ja Pieni Munamäki
Ison Munamäen lisäksi Virosta löytyy myös Pieni Munamäki, joka ei nimestään huolimatta ole sukua isoveikalleen. Se ei edes sijaitse samalla Haanjan ylängöllä vaan Otepään karhu- ja urheilukaupungin kupeessa Valgamaalla, kuten monet tietävät.
Iso ja Pieni Munamäki ovat mukautettuina suomennosniminä yhä käytössä, ja aikaisemmissa kielenoppaissa niille onkin tarjottu näitä muotoja. Kielitoimiston nimiopas (2008) taas määrittelee Suuren ja Pienen Munamäen sekä Suuresta Munamäestä käytetyn lyhyemmän muodon Munamäki harvoin esiintyviksi sovinnaisnimiksi. Eri versioita tuskin kannattaa silti pakottaa tiukkaan järjestykseen, ja halutessaan sopii käyttää myös alkuperäisilmaisuja Suur Munamägi ja Väike Munamägi. Varsinkin, jos nimeä ei tarvitse taivuttaa…
Munamäkeä esittelevään Turistide mekka -julkaisuun vuodelta 1935 sisältyy hauska yksityiskohta toiselta kielelliseltä kantilta. Kirjan toimittajat ovat saatesanoissaan huomauttaneet, että koska mäellä käy eniten juuri suomalaisia ja latvialaisia turisteja, on esitteen kuvatekstit julkaistu viron lisäksi myös suomeksi ja latviaksi sekä – ajan tavan mukaan – esperantoksi. Viimeksi mainitun kielen käyttöä perusteltiin ylioptimistisella väitteellä, että esperanto ”palvelee kaikkia muita kielenkäyttäjiä”. Niin ei sittemmin käynyt, vaan esimerkiksi 1988 ilmestyneen Haanjamaa kutsub -esitteen lisävihon tekstit tarjottiin venäjäksi, englanniksi, saksaksi – ja ikään kuin muistumana menneeseen – suomeksi ja latviaksi.
Tähyilyn historiaa
Munamäen huipulle on aikojen saatossa rakennettu yllättävän monta tornia. Varhainen tieto vuodelta 1816 on vienyt kolmiomittaustornin kuuluisan maantieteilijän F. R. Struwen nimiin, sillä Munamäki kuului nk. Struwen ketjun alkuperäisiin mittauspisteisiin. Jäämereltä Mustallemerelle ulottunut Struwen ketju päätyi Unescon maailmanperintöluetteloon 2005. Sen pisteistä on Virossa säilynyt vain muutama, tunnetuin niistä Tarton Tähtitorni, eikä Munamäen vanhimmasta tornista ole nykyään mitään jäljellä.
Saman vuosisadan jälkipuoliskolla paikallinen rahvas pystytti matalia näkötorneja, joiden huiput lienevät vaivoin yltäneet yli kukkulaa kattaneen sekametsän. Valokuva ilmeisesti 1900-luvun alusta paljastaa erään tällaisen rakennelman hengenvaaralliseksi kyhäelmäksi, joka sopi ehkä sotilaille tähystykseen tai pikkupoikien rohkeuskoitoksiin, mutta matkailijoille ei missään tapauksessa.
Turismia on paha kehittää, jos siltä puuttuvat edellytykset. Siksi Munamäelle alettiin viimeistään Viron itsenäistyttyä suunnitella oikeaa näkötornia, ehkä jo aiemmin. Näin tehtiin naapurissakin Latvian puolella, jonne samainen Haanjan ylänkö ulottuu. Latvian korkein kohta Gaiziņkalns (ja Baltian toiseksi korkein, 312 metriä merenpinnasta) sai sekin joskus ammoin näkötorninsa, joka kuitenkin purettiin vuonna 2012 heikon kunnon vuoksi. Nykyään Gaiziņs tunnetaan paremmin slalomrinteistään. Viron puolella sen vastineena voi pitää Haanjan loma- ja urheilukeskusta rinteineen, lyhyehköine hiihtolatuineen ja suppeine oheispalveluineen.
Vuonna 1925 Munamäelle valmistui 17 metrin korkuinen puinen näkötorni, jossa oli kaksi näköalatasannetta. Sen historia kesti vähän oudosti vain alle viisitoista vuotta, eikä tornin mataluus tunnu yksinään riittävän selittämään sen korvaamista mittavalla uudishankkeella jo 1930-luvulla. Varsinaisia syitä projektiin olivatkin, paitsi jatkuva tarve korkeammalle tornille, niin aidosti edustavan rakennuksen tekeminen ja jopa kansallismielisyys. Näin syntyi nykyinen funktionalistinen näkötorni vuodelta 1939.
Yhä korkeampi torni
Mainittuna vuonna valmistui kahdeksankerroksinen teräsbetonirakennelma, jonka korkeus oli 25,7 metriä. Remontissa 1967–1971 tornia korotettiin vielä siitäkin kerroksella – puut olivat kai taas kasvaneet – jolloin ylimmän tasanteen lattia kohosi 29,1 metrin korkeuteen. Näköalan ylhäältä väitetään yltävän jopa 50 kilometrin päähän, mikä erään lähteen mukaan tarkoittaa pohjoisessa Tarton televisiomastoa, etelässä Alūksnen kaupunkia Latviassa, idässä Pihkovaa Venäjällä ja länsipuolella esimerkiksi Harglaa tai Urvastea.
Julkisuuteen on vain harvoin tuotu solean tornin arkkitehdin A. Jürvetsonin nimi (projekti 1937). Tornin rakennutti Võrumaan maakuntahallitus, ja se on yleisesti tulkittu uusfunktionalismin aluksi virolaisessa arkkitehtuurissa. Arkkitehti Mart Kalm on lisäksi luonnehtinut, että torni vastasi ”Konstantin Pätsin aikaisille kansallisten nähtävyyksien löytämisen vaatimuksille” ja että sellaisena sen oli määrä edistää turismin kehittymistä (EA. Eesti Arhitektuur 4. Tartumaa, Jõgevamaa, Valgamaa, Võrumaa, Põlvamaa, 1999, toim. Villem Raam).
Matkailua harjoitettiin lähivuosina kuitenkin perin toisenlaisissa merkeissä: Viro miehitettiin ja Munamäki jäi Baltian ja Neuvostoliiton sisäiseksi kohteeksi, käytännössä lähes eristyksiin. Vuonna 1963 ilmestyneessä paikallisoppaassa tosin ylpeillään tökerösti, että ”erityisen lämpimästi haanjalainen tarinoi neuvostoaikana saavutetusta edistyksestä kaikilla elämänaloilla, kotiseutunsa taloudellisen ja kulttuurisen elämän tavattomasta kehityksestä.” Paikallinen väki, kuten virolaisen kansansävelmän maltillisen verkkainen Haanja miis (Haanjan mies), tuskin allekirjoitti tätä näkemystä.
Neuvostovallan tihutöihin tornin juurella kuului Viron vapaussodan muistomerkin (1932) tuhoaminen peräti kahteen otteeseen, kunnes se avattiin taas uudestaan 1988. Itse torni säilyi neuvostoaikana verrattain hyvin, ja vuonna 1971 valmistunutta remonttia on sittemmin seurannut muita kunnostusjaksoja, joissa tornia on täydennetty muun muassa hissillä, näyttävällä valaistuksella ja terassikahvilalla.
Ennätyksiä, ylös ja alas
Ville Hytönen on Pieneen suureen virolaiseen vitsikirjaansa kirjannut väitteen, että ”Viro on niin lättänä maa, että jos kaksi suomalaista sammuu Vapaudenaukiolle päällekkäin, niin virolaiset kutsuvat sitä mäeksi.” Vanha tietovisailukysymys taas tekee yllättävän rinnastuksen: Mikä seuraavista on korkein? Tallinnan televisiotorni, Iso Munamäki vai Eiffelin torni? Oikea vastaus on Eiffelin torni, sillä se tosiaan lyö vertailtavansa selvästi: 330 metriä vastaan Munamäen 318 metriä ja teletornin 314 metriä.
Munamäen ja sen näkötornin yhteiskorkeuden rinnastaminen edellä mainittuihin artefakteihin ei tietenkään ole ihan reilua, mutta siihen voi taas huomauttaa, että Munamäen tornin huipun näköalatasanne sijaitsee selvästi korkeammalla kuin vertailtavansa (noin 346 metriä merenpinnasta).
Munamäen ympäristössä on joukko muitakin ennätyskohteita. Ison Munamäen ohella muutkin vaaranhuiput kohoavat yläilmoihin, sillä läheinen Vällämägi on 304-metrinen ja Latvian puolella sijaitseva Gaiziņkalns noin 312-metrinen, kuten todettu.
Munamäen ympäristöstä löytyvät myös Viron korkeimmalla sijaitsevat järvet Tuuljärv ja Vaskna järv (257 ja 242 metriä merenpinnasta). Ovatko ne myös kalaisimpia? Eivät suinkaan, tiesi vastauksen jo 1989 Aare Mäemets kirjassaan ”Matka Viron järville”, mutta kenties Ahti suo nykyään paremmin antejaan.
Rõugen ürgorg eli alkulaakso taas laskeutuu syvimmillään 75 metriä maanpinnan tason alapuolelle, ja Rõugen Suurjärv Rõugen alkulaakson seitsemän järven ketjussa on Viron syvin järvi 38 metrin syvyydellään. Munamäen reissuun sopii siksi hyvin yhdistää poikkeaminen näille seuduille tutkimaan alisen maailman todellisuutta.
Saattaapa viehättävän kumpuileva Rõuge ylpeillä Viron erikoisimmalla (lintu)tornillakin, sillä arkkitehti Karmo Tõran suunnittelemassa ”Rõugen pesäpuussa” on ikään kuin kaksi linnunpesää. Yölläkin valaistusta pesäpuusta sopii tiirailla kohti Rõugen kuuluisaa Ööbikuorgia eli Satakielilaaksoa.
Varhaisia mäkirunoilijoita
Munamäki on jo varhain saanut sijansa myös kulttuurissa. Runoilija Mihkel Vesken (1843–1890) varhainen runo Kodumaa (1873/1880) on sävellyksenä muuttunut lauluiltojen vakiorallatukseksi. Suosion siivittämänä neuvostoaikainen tiiliskivimatkaopas Kas tunned maad (1966) lainasi nimensä runon alkusäkeistä, ja mikäs olisikaan ollut sen sopivampaa:
Tunnetko maan, joka Peipsin rannoilta
kurottaa Itämeren rannalle
ja Munamäen metsistä, kedoilta
käy syliin Suomenlahden?
Vuonna 1873 Veske julkaisi runon Ilus oled, isamaa, joka tunnetaan myös alkusäkeistään Mingem üles mägedele. Runon ydinsisältöä on, että ylhäältä mäeltä tiiraillaan alas laaksoon, samoin kuin muualle, ja luikataan sieltä isänmaan luonnonkauneuden kunniaksi ylevän patrioottisia tuntemuksia.
Veskin kanssa varhaisen mäkirunouden alalla kisasi näytelmäkirjailija, runoilija ja pedagogi Juhan Kunder (1852–1888), joka muun toimeliaisuutensa ohessa tuli kirjoittaneeksi runon Munamäel vuonna 1876. Sen alkusäkeistö:
Kui siit pilve piirilt alla vaatan
üle õitsva Eestimaa,
rõõmulaulu siis maailma saadan,
hüüan valju häälega:
Siin on ilus elada!
(Kun täältä pilven rajalta katson alas / yli kukkivan Vironmaan, / ilolaulun maailman lähetän / huudan lujalla äänellä: / ”Täällä on ihana elää!”)
Kunderin runo edustaa samankaltaisuudessaan ja sävyssään mitä veskemäisintä isänmaallisuutta. Vaikuttaa siltä, että virolaisen laulusivuston versio Ilus oled, isamaa / Munamäel, jonka säveltäjäksi on merkitty Karl August Hermann ja sanoittajiksi Veske ja Kunder, on sekoitus varhaisista teksteistä.
Vesken ja Kunderin ajoista runon kaari on kantanut laulujuhlille ja laulavan vallankumouksen vuosiin, jolloin Alo Mattiisen sisällytti Viiteen isänmaalliseen lauluunsa (1988) modernin version tästä klassikosta. Mattiisenin Mingem üles mägedele viittaa suoraan edeltäjiinsä, vaikka laulusarjassa sanoitus muuttui yhteiskuntakritiikkiseksi: laulun rinnakkaisotsikkona tunnetaan Peatage Lasnamäe! (’Pysäyttäkää Lasnamäe(n rakentaminen’)). Tässä kuitenkin säkeistö perinteisemmästä eli munamäellisemmästä versiosta suomeksi:
Nouskaa ylös kukkuloille,
tuulen hellään huomahan!
Luokaa katse alas laaksoon,
puoleen kedon loistavan!
Katsokaa, noin puro kulkee
luhtaniityn lomassa
Huutakaa siis alas laaksoon:
”Kaunis olet, isänmaa,
kaunis olet isänmaa!”
Kaiken kaikkiaan Munamäki on verraton matkakohde, laulun kera tai ilman.
Lähteet:
EE11, Eesti Entsüklopeedia. Eesti Üld (Eesti Entsüklopeediakirjastus 2002)
EE12, Eesti Entsüklopeedia. Eesti A–Ü (Eesti Entsüklopeediakirjastus 2003)
et.wikipedia.org/wiki/Suur_Munamägi
Haanjamaa kutsub ja käännöstekstien lisävihko (Viron SNT:n kulttuuriministeriö 1988)
Hytönen, Ville: Pieni suuri virolainen vitsikirja (Savukeidas 2018)
Ivask, Albert: Rõuge – Haanja – Vastseliina (Eesti Riiklik Kirjastus 1963)
Kalm, Mart: Eesti funktionalism. Functionalism in Estonia (DOCOMOMO-Eesti 1998)
Kas tunned maad (Eesti Raamat 1966)
Kielitoimiston nimiopas (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008)
Laulud.ee. Eestikeelsed laulusõnad
Leiman, Rudolf; Piir, Enno (toim.): Haanja Munamägi – turistide Mekka. Lühike ülevaade Baltimaade kõrgeimast tipust ja selle ligemast ümbrusest (Koit 1935)
Maaliline Eesti. Elav Teadus nr. 96 (Eesti Kirjanduse Selts 1939)
Mäemets, Aare: Matk Eesti järvedele (Eesti Raamat 1989)
Piila, Liisa Maria: Viro. Kulttuurimatkailijan käsikirja (SKS 1992)
Raam, Villem (toim.): EA. Eesti Arhitektuur 4. Tartumaa, Jõgevamaa, Valgamaa, Võrumaa, Põlvamaa (Valgus 1999)
Soesoo, Alvar; Hade, Sigrid: Haanja looduspark (Haanja looduspark 2005)
Sõnarine. Eesti luule antoloogia 1. ( Eesti Raamat 1989)
Taipale, Ari: Matkakohteena Viro. Tallinnasta Viron saarille ja sydänmaille (Tallinna-kustannus 2012)
Turist Kagu-Eestis (K. Mattieseni trükk 1923)
Vaatetorn Suurel Munamäel. Observation tower on Big Egg Hill (n. 1999)
Võro-seto tähtraamat vai kallõndri 2024. aastaga pääle (Võro Selts VKKF 2023)
Runojen suomennokset kirjoittajan.
Artikkeli ilmestyi viro.nyt-lehden numerossa 2-2024.
