Teksti: Kai Stahl. Julkaistu viro.nytin 1/2020 numerossa
HUOM! Koronaviruksen vuoksi Virossa on julistettu valmiustila. Tämä tarkoittaa sitä, että museot suljetaan ja pidetään kiinni toukokuun loppuun asti. Lue lisää tästä Ylen jutusta.
Kumun taidemuseossa on esillä yli sadan vuoden ajanjaksolta teoksia naisilta ja naisena olemisesta Virossa ja Suomessa.
Tänä talvena on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua Viron naisten taiteeseen monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin. Suomen itsenäisyyspäivän aattona avattiin Kumun taidemuseossa Tallinnassa näyttely nimeltään Itsensä luominen. Emansipoituva nainen Viron ja Suomen taiteessa, johon huipentui viime vuoden marraskuussa sata vuotta täyttäneen Viron taidemuseon juhlavuosi. Ateneumin taidemuseon kanssa yhteistyössä toteutetussa näyttelyssä on esillä teoksia 132 naiselta. Kolmasosa heistä on Suomen taidekentältä. Isompi osa, yhteensä 88 naista, edustaa Viroa. Teokset on asetettu hedelmälliseen vuorovaikutukseen naapurimaan taiteilijoiden teoksien kanssa.
1800-luvun puolivälistä 1950-luvun lopulle saakka ulottuvassa kokonaisuudessa piirtyy selkeästi esiin taiteilijoiden kansallinen heterogeenisyys. Etenkin varhaisempi taide on syntynyt suomenruotsalaisilta ja baltiansaksalaisilta naisilta, myöhempi lähinnä virolaisilta ja suomalaisilta. Pitkä ajanjakso tuo näkyviin naisia ja säätyjä koskevat yhteiskunnalliset muutokset.
Laajin naistaiteilijoiden näyttelyistä Virossa, Eesti naiskunstnike tööde näitus: maal, graafika, skulptuur, rakenduskunst (Viron naistaiteilijoiden teoksien näyttely: maalaus, grafiikka, kuvanveisto, käyttötaide), järjestettiin edellisen kerran 70 vuotta sitten, vuonna 1939 Tallinnan Taidehallissa. Mukana oli töitä runsaalta neljältäkymmeneltä naiselta. Heistä kahden kolmasosan teoksia on esillä nytkin. Edellisen suurnäyttelyn lailla on nytkin esillä niin kuva- kuin käyttötaidetta – jälkimmäistä tosin vain virolaistaiteilijoilta.
Suurempia ja pienempiä nimiä
Näyttelyssä on teoksia monilta tunnetuilta taiteilijoilta, mutta tämä valtava määrä tekijöitä on saatu kokoon tuomalla näkyviin myös lukuisia naisia, joiden nimet ovat useimmille tuntemattomia, teoksista puhumattakaan. Tämä koskee etenkin Viroa, mutta myös Suomea. Ennestään tuntemattomia tekijöitä saattavat näyttelystä löytää taiteen tutkijatkin.
Maailmalaajuisesti maineikkaimmat ja tutkituimmat näyttelyn taiteilijoista ovat varmasti Helene Schjerfbeck (1862–1946) ja Tove Jansson (1914–2001), mutta myös ensimmäisen aikalainen Ellen Thesleff (1869–1954). Uudempia tuttavuuksia saattavat monelle olla esimerkiksi Sigrid Granfelt (1868–1942), Dagmar Furuhjelm (1868–1918) tai Düsseldorfin koulukuntaan kuulunut ja vuosikymmeniä ulkomailla elänyt Victoria Åberg (1824–1892), joita kuitenkin on suomalaisessa taidehistoriassa tutkittu. Suomessa alettiin kirjoittaa naisia taidehistoriaan puoli vuosisataa sitten naistutkimuksen ja yhdysvaltalaisen taidehistorioitsija Linda Nochlinin vuonna 1971 ilmestyneen merkittävän esseen Why Have There Been No Great Women Artists? innostamana.
Virossa alettiin nostaa naistaiteilijoita systemaattisesti esiin 1990-luvun puolivälistä alkaen Viron taidemuseoon kuuluvassa Adamson-Ericin taidemuseossa näyttelysarjalla Eesti esimesi naiskunstnikke (Viron ensimmäisiä naistaiteilijoita), johon liittyi myös tieteellisiä tilaisuuksia. Kiinnostus kohdistui ensimmäisiin virolaisiin taiteilijoihin, jotka syntyivät vuosisadanvaihteenkieppeillä. Heidän – kuten vaikka Salome Trein (1905–1995), Lydia Mein (1896–1965), Natalie Mein (1900–1975), Aino Bachin (1901–1980) ja Karin Lutsin (1904–1993) – taiteensa on vahvasti edustettuna Kumun Itsensä luominen -näyttelyssä. 2000-luvulta alkaen myös Tarton taidemuseo näyttelyineen ja julkaisuineen on antanut oman panoksensa naistaiteilijoiden huomioimiseen, varsinkin Lutsin lisäksi Viron ensimmäisen ansiokkaan naispuolisen taidemaalarin, baltiansaksalaisen Julie Hagen Schwarzin (1824–1902) osalta. Alkuaan isänsä, Tarton yliopiston piirustuskoulun opettajan August Hagenin (1794–1878) opissa olleelle Hagen Schwarzille Pietarin taideakatemia myönsi akateemikon tittelin muotokuvan alalla jo vuonna 1858 – kaikkien aikojen toisena naisena.
Tutkimukseen perustuvaan Itsensä luominen -näyttelyyn on saatu mukaan lukuisia Viron taidehistoriaan aikaisemmin kuulumattomia naisia. Heistä monet ovat syntyneet ennen 1800-luvun loppua ja edustavat baltiansaksalaista vähemmistöä. Myöhemmin syntyneet ovat toimineet soveltavan taiteen ja käsityön parissa. Näyttelyn tavoitteena näyttää olleen osoittaa, ettei Viron taide ennen toista maailmansotaa ollut vain miesten tekemää, kuten taidehistoria pitkään kirjoitti, vaan mukana oli myös suuria naistaiteilijoita ikään kuin vastauksena Linda Nochlinin puoli vuosisataa aiemmin esittämään kysymykseen.
Näyttelyn fokus ja aiheet
Vaikka naisten tekemä taide ennen toista maailmansotaa jäi Viron taidehistoriassa marginaaliin 1900-luvun viimeisiin vuosikymmeniin saakka, osoittavat säilyneet elämäkerrat naisten aktiivisen toimijuuden taidekoulutuksessa ja taiteellisen osaamisen hankkimisessa. Naisten taiteeseen ja aihevalikoimiin ovat vaikuttaneet monet koulutuksen ja taiteilijana toimimisen haasteet. Eri aikoina, niin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kuin sota- ja neuvostoaikana, ovat haasteet olleet erilaisia. Kumun näyttelyn tavoitteena ovat olleet niin naisen kuin naistaiteilijan itsetietoisuuden kehittyminen eli näyttelyn nimen mukaisesti luominen ja sen näkyminen heidän teoksissaan.
Näyttely on rakennettu temaattisesti. Ensimmäiseksi tulijat ottavat vastaan taiteilijat itse: heidän omakuviensa – meitä katsovien naisten – kavalkadi suureen näyttelysaliin johdattavalla käytävällä. Toisella puolella käytävää katsovat meitä kuvanveistäjien tekemät rintakuvat. Muotokuvia riittää myös näyttelyn suureen saliin, sillä kyseessä on laji, joita naisilta mielellään tilattiin. Suuri sali sisältää monia yllätyksiä, joita harvemmin on asetettu näyttelyihin. Eräänä yllätyksenä voi pitää naisten maalaamia jäljennöksiä suurten mestareiden teoksista. Toisaalta kopioimalla opittiin, toisaalta jäljennöksien maalaamisesta tuli naisille elannon ansaitsemisen väline etenkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäistä kertaa ovat myös esillä 1880-luvun alkupuolella oppilastyönä valmistuneet alastontutkielmat miesmalleista Pietarin taideakatemiassa baltiansaksalaisen Sally von Kügelgenin (1860–1928) maalaamana ja piirtämänä – ajalta, jolloin Euroopassa ei vielä sallittu naisille virallisesti pääsyä alastonmalliluokkaan. Vertailuaineistoksi on asetettu Viron merkittävimmässä taidekoulu Pallasissa Tartossa vuosikymmeniä myöhemmin syntyneet alastontutkielmat.
Oman kokonaisuutensa näyttelyssä muodostavat naisen valtakuntana pidetyt sisätilat, heidän intiimi lähiympäristönsä. Niinpä näyttelyssä on useita asetelmia, kukkamaalauksia ja -piirustuksia, kuvia lapsista sekä huoneiden sisäkuvia, interiöörejä, joissa on monesti avoimet ovet toiseen huoneeseen ja ikkunat ulos, julkiseen tilaan. Samaten maalaukset Damenweltista (naisten maailma), jolla taidekritiikki alkoi vuodesta 1888 alkaen kuvata Baltian aatelistosta esiin nousseiden lahjakkaiden naisten teoksia. Oman ryhmänsä muodostavat otokset Suomen taiteen edelläkävijöiden teoksista, näytteet Lutsin ja Hagen Schwarzin taiteesta sekä moderni nainen modernissa maailmassa varsinkin Mein sisarusten tekemänä; yhtä lailla lyijykynäpiirrokset ja teatteripukujen suunnitelmat, kuin myös pelko ja ahdistus ripauksella erotiikkaa. Näitä aiheita täydentävät 1900-luvulla naisille sopivimmaksi katsottu soveltava taide sekä valokuvien rivistöt omaa tietä kulkeneista itsenäisistä naisista.
Kumun taidemuseon näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös näyttelyn nimeä kantava, runsaasti kuvitettu artikkelikokoelma kansainväliseltä kirjoittajajoukolta Kumun kuraattorien Anu Allasin ja Tiina Abelin toimittamana. Huhtikuun viimeiseen sunnuntaihin saakka auki olevaa näyttelyä konsultoi Suomen puolelta Anu Utriainen Ateneumin taidemuseosta.
Kirjoittaja on suomenvirolainen taidehistorioitsija, jonka arkistotutkimus Ainulaadne sõsarkond: õed Kristine, Lydia ja Natalie Mei (Ainutlaatuinen sisarkunta: siskot Kristine, Lydia ja Natalie Mei) kolmesta näyttelyssä esillä olevasta taiteilijasta ilmestyy Viron taidemuseon julkaisusarjassa huhtikuussa.
Näyttely Itsensä luominen. Emansipoituva nainen Viron ja Suomen taiteessa/
Eneseloomine. Emantsipeeruv naine Eesti ja Soome kunstis
Kumun taidemuseossa (Weizenbergi 34 / Valge 1, Tallinn) 26.4. saakka
Lisätietoa: kumu.ekm.ee
