Suomen Viron-instituutti täyttää 30 vuotta. Instituutin toiminnan katsotaan käynnistyneen vuonna 1991. Tuolloin aiemmin perustetusta kulttuuripisteestä kasvoi Viron uudelleenitsenäistyttyä Suomen kulttuuri-instituutti. Vaikka koronapandemia vaikeuttaa tapahtumien suunnittelua, on instituutin tarkoitus juhlistaa tänä vuonna pyöreitä vuosia.
Teksti: Anu Heinonen, Suomen Viron-instituutin johtaja. Julkaistu viro.nyt -kulttuurilehden numerossa 1/2021.
Alkaneen vuoden kulkua on poikkeuksellisen vaikea ennustaa. Onko edessä jälleen vuosi, jolloin tapahtumajärjestäjät Suomessa ja Virossa parhaansa mukaan tasapainoilevat tilaisuuksien järjestämisen ja niiden perumisten välillä? Jos veikata saa, tulee toiminta Virossa olemaan viime vuoden kokemuksen perusteella Suomea ketterämpää. Samalla koko kulttuurialaa leimaa huoli tulonmenetyksistä ja muista koronan vaikutuksista.
Epävarmuudesta huolimatta Suomen Viron-instituutin juhlavuosi tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden paneutua Viron kolmikymmenvuotiseen uudelleenitsenäistymisen aikaan sekä Suomen ja Viron välisen kulttuurialan yhteistyön tulevaisuuteen. Tämä tulee näkymään toimissamme muun muassa podcast-sarjana, verkkonäyttelynä sekä juhlaseminaarina. Lisäksi olemme mukana Helsingin ja Tallinnan kaupunginmuseoiden Talsinki/Hellinn-näyttelyssä, joka avataan touko-kesäkuussa. On ollut hienoa huomata, miten erilaisia tarinoita ja kokemuksia tavalliset kansalaiset haluavat jakaa osaksi näyttelyä.
Keväällä etsimme koronatilanteeseen sopivia toimintamuotoja, joihin tulee kuulumaan muistojen, valokuvien ja ajatuksien jakaminen verkossa ja virtuaalisesti. Syksyllä, kun korona toivon mukaan on selätetty, käännämme katseet tulevaan ja pohdimme suomalais-virolaisen kulttuurialan yhteistyön tulevaisuutta. Haluamme koota juhlaseminaariin Tallinnaan ystävät ja yhteistyökumppanit vuosien varrelta. Silloin nostetaan myös maljat ja juhlitaan.
Yksi seitsemästätoista
Aloittaessani Suomen Viron-instituutin johtajana Tallinnassa sujahdin nopeasti myös suomalaisten kulttuuri- ja tiedeinstituuttien verkostoon. Maailmalla toimivia instituutteja on yhteensä 17, joista vanhin on vuonna 1954 perustettu Suomen Rooman-instituutti, joka toimii renessanssihuvila Villa Lantessa. Pääosa muista instituuteista on aloittanut toimintansa 1990-luvulla, kukin itsenäisen säätiön alaisuudessa. Suomen Viron-instituutin säätiön perusti 40 yhteisöä vuonna 1993.
Instituuttiverkoston yhteistyö on tiivistä. Toimintaympäristömme ovat hyvin erilaiset, ja jo yksistään koronatilanne on vaikuttanut vaikkapa Brysselin, Pariisin, Madridin ja Lontoon instituuttien toimintaan ihan eri tavoin kuin meillä Virossa. Olemmekin olleet yksi harvoista Suomen instituuteista, joka koronapandemian keskellä on pystynyt toimimaan lähes normaalisti. Olemme myös ainoa Suomen instituuteista, jolla on kaksi toimipistettä. Tämä kertoo Suomen ja Viron välisen yhteyden tiiviydestä ja tärkeydestä sekä siitä, että Tallinnan rinnalla yliopistokaupunki Tartto nähdään merkityksellisenä niin akateemisesti, kulttuurisesti kuin historiallisestikin.
Maantieteellinen ja kielellinen läheisyys tuo kulttuuriyhteistyön edistämiseen myös oman erityispiirteensä, joka poikkeaa muista instituuteista. Suomen ja viron kielillä on erityinen asema yhteistyössämme. Viime syksynä minua haastatellut väitöskirjan tekijä oli ihmeissään kuullessaan, että jokaisen instituuttimme työntekijän pitää osata sekä suomea että viroa, eikä yhteistyöhön sotketa mukaan englantia. Olemme myös Viron opetus- ja tiedeministeriön strateginen partneri, ja meillä on muodollinen asema sekä velvollisuus edistää suomen kielen asemaa Virossa.
Suomalaisen näkökulman esittelystä kohti yhdessä tekemistä
Kun kävin lävitse virtuaalinäyttelyä varten lehtileikearkistoamme, en voinut olla tulematta yhteen selkeään johtopäätökseen. Kaikkina näinä vuosina olemme toimineet laaja-alaisesti kulttuurin, koulutuksen ja yhteiskunnan eri sektoreilla, aina ajankohtaisten teemojen äärellä. Kirjallisuus ja näyttelytoiminta ovat saaneet toiminnassamme näkyvän roolin, mutta rohkeiden yhteiskunnallisten teemojen käsittelyäkään ei ole kaihdettu. On nostettu esille liikunnan terveysvaikutuksia, isien roolia kasvattajina ja järjestetty naisen marraskuu -tapahtumia. Viime vuosina yhteiskunnallisten teemojen käsittely on siirtynyt pitkälti Paiden elokuiseen Arvamusfestival-tapahtumaan.
Samalla kaikki esille nostetut teemat eivät aina ole resonoineet toivotulla tavalla. On tarvittu aikaa, ja joihinkin teemoihin on täytynyt palata uudelleen tietyn ajan jälkeen. Esimerkistä käy yhteistyö venäjänkielisellä Itä-Virumaalla, jossa jo vuonna 1995 tehtiin ensimmäisiä isompia tapahtumia, mutta jossa toimintamme on vasta viime vuosina päässyt kunnolla vauhtiin. Nyt yhteistyö Narvan taideresidenssin, teatterikeskus Vaba Lavan sekä paikallisten koulujen kanssa on tiivistä.
Kolmekymmentä vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika, mutta tuohon ajanjaksoon mahtuu virolaisen yhteiskunnan valtava muutos. Tätä muutosta instituuttimme on päässyt aitiopaikalta seuraamaan. Vaikka virolainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenten aikana, ovat instituutin perustehtävä ja luonne pysyneet pääpiirteissään samoina.
”Meille on aina ollut luontevaa kulkea yhtä matkaa ajan kanssa ja tuoda Viroon tuoreimpia ajatuksia ja saavutuksia Suomen kulttuurista ja yhteiskunnasta”, totesi entinen pitkäaikainen työntekijämme Maimu Berg instituutin täyttäessä 20 vuotta.
Tähän on helppo edelleen yhtyä, mutta ”tuomisen” sijaan on toiminnassa kyse yhä enemmän ”yhteistyöstä” ja ”yhdessä tekemisestä”. Roolimme on muuttunut samalla, kun maidemme väliset suhteet ovat kehittyneet ja virolainen yhteiskunta muuttunut. Tästä esimerkkejä ovat Suomi 100 -juhlavuosi sekä viimevuotinen John Nurmisen Säätiön lanseeraama Itämeripäivä, jota vietimme useiden toimijoiden kanssa yhdessä.
Samalla työtä leimaa jatkuva uusien teemojen, alojen ja sellaisten toimijoiden kartoittaminen, joilta puuttuu aito yhteistyö maidemme välillä. Tätä työtä ylläpitää jatkuva muutos virolaisella kulttuurikentällä. Oman kaksivuotisen johtajakauteni aikana ovat uusina toimijoina mukaan tulleet muun muassa Vaba Lavan teatterikeskus Narvassa, KAI Kunstikeskus Tallinnassa sekä viimeisimpänä Tallinnan Paljassaaressa lokakuussa harjannostajaisiaan viettänyt Naked Island. Jää nähtäväksi, miten tuleva Tallinna filmilinnak tulee vaikuttamaan Suomen ja Viron väliseen aktiiviseen elokuva-alan yhteistyöhön.
Yksittäisiä tapahtumia, mutta myös vakiintunutta toimintaa
Kolmeen vuosikymmeneen mahtuu monenlaisia huippuhetkiä. Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhla Estonia-teatterissa 600 kutsuvieraalle vuonna 1997 sekä tunnettujen suomalaistaiteilijoiden vierailut, luettelee kohokohtina instituuttimme entinen johtaja Juhani Salokannel artikkelissa vuodelta 1998 (Suomen ulkomailla toimivat kulttuuri- ja tiedeinstituutit, Edita, 1998). Nimekkäitä esiintyjiä onkin vuosikymmenten aikana riittänyt Aki Kaurismäestä Rosa Liksomiin ja Juice Leskisestä Sofi Oksaseen. Virolaisyleisö on laatutietoista ja arvostaa nimekkäitä sekä kiinnostavia esiintyjiä. Samalla viime vuosina on toiminnassamme haluttu lähteä tukemaan aloittelevien ja vähemmän tunnettujen suomalaistaiteilijoiden kansainvälistymistä erillisen TelepART-matkatuen muodossa.
Instituutin vuosittainen ohjelma koostuu erilaisista yksittäisistä tapahtumista, joista osalla on hyvinkin pitkät perinteet. Keväisin toistuvat niin vuoden suomen opettajan valinta, kääntäjäseminaari kuin suomen opettajien koulutustilaisuudet. Myös suomalainen kirjastomme Tartossa on palvellut asiakkaita instituuttimme varhaisvaiheista alkaen. Nykyisin palvelemme valtakunnallisesti ja toimimme kansalaisten olohuoneena Tarton yliopiston naapurissa.
Kansalaisten väliset suorat yhteydet ovat tärkeitä suomalais-virolaiselle kulttuuriyhteistyölle, kansalaisyhteiskunnan suorille suhteille ja kielisukulaisuudelle. Toivottavasti jokaiselle tarjoutuu mahdollisimman pian mahdollisuus ylläpitää näitä suhteita myös matkustamalla taas Viroon.
