Tämän hetkinen energiakriisi on myös mahdollisuus tarkastella uudella tavalla ympäristöystävällisiä tapoja tuottaa energiaa.
Mihkel Annus
En muista, että energiasektorin kuulumiset olisivat koskaan aiemmin olleet yhteiskunnassa niin suuren huomion kohteena kuin ne ovat tänä päivänä. Koska Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, on turvallisuustilanne Euroopassa nyt todella huolestuttava, mikä vaikuttaa tietysti myös koko energiasektoriin. Tuotujen, ennen kaikkea Venäjältä peräisin olevien fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen turvallisuussyistä Euroopassa ja luonnollisesti myös Suomessa ja Baltian maissa on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.
Tämän hetkinen kriisi näkyy muun muassa energianlähteiden hinnannousussa. Kasvavien energialaskujen ja suuresti siitä johtuvan inflaation takia joutuvat siitä kärsimään suoraan tai välillisesti kaikki yhteiskunnan jäsenet. Vaikka suuremmat laskut poraavat kukkaroihimme aina syvempiä reikiä, niin kasvattaa tilanne takuulla monien energialukutaitoa. Nyt arvostetaan entistä enemmän energian säästämistä, tarkastellaan kriittisesti omia valintoja menneisyydessä ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä etsitään aktiivisesti ratkaisuja tuottaa itse sähköenergiaa tai monipuolistaa lämmitysvaihtoehtoja. Henkilökohtaisten vaihtoehtojen lisäksi ymmärretään koko ajan enemmän valtioiden rajat ylittävän energiasysteemin toimimisen yksityiskohtia ja mahdollisia ratkaisuja.
Tänäkin kireänä aikana on syytä muistaa, että hyvää kriisiä ei kannata hukata. Tämän päivän päätökset rakentavat tulevaisuuden vakaata perustaa. Kuluneina parina vuotena ennennäkemättömästä kriisistä toiseen joutuessamme olemme saaneet pysyviä energiatalouden oppitunteja – tarvitsemme enemmän omaa energiantuotantoa ympäristöystävällisillä tavoilla sekä nopeampia ja päättäväisempiä toimia ratkaisujen toteuttamiseksi.
Energia ja uusiutuva energia
Pohditaanpa energiasektorin tulevaisuutta missä tahansa kontekstissa päästään aika pian uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ottamiseen. Uusiutuva energia (niin aurinko- ja tuulienergia kuin myös maalämpö- tai aaltoenergia) on resurssi, jota käytetään jatkuvasti tai joka uusiutuu eri ekosysteemien kiertokulussa (esimerkiksi energia biomassasta) ilman, että sen määrä vähenisi ihmisen toiminnan takia niin, että paikallinen ekosysteemi vaarantuisi. Uusiutuminen edellyttää, että resurssia käytetään kestävästi eli ei kuluteta enempää kuin mitä uutta syntyy, minkä takia kyseistä resurssia on mahdollista hyödyntää vuosituhansia. Uusiutuvaa energiaa on mahdollista käyttää sähkö- ja lämpöenergian tuottamiseksi, moottoripolttoaineena sekä energiaverkkojen ulkopuolisten alueiden energiapalveluihin.
Vielä joitain vuosia sitten uusiutuvasta energiasta puhuttiin lähinnä ilmastonmuutosten hallitsemisen kontekstissa ja ilmastoneutraaliuden saavuttamisen välineenä. Juuri ilmastotavoitteiden saavuttamisen nimissä Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat asettaneet myös uusiutuvan energian tavoitteita, joiden kunnianhimoisuutta on tarkasteltu kausittain riippuen aina siitä, kuinka tietämys ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen on kasvanut. Nyt tuo aihepiiri on geopoliittisen tilanteen takia asetettu selvästi myös energiaturvallisuuden ja varautumisvalmiuden takaamisen keskiöön. Myös viime kesänä päivänvalonsa nähnyt Euroopan unionin REPowerEU-ohjelma nostaa uusiutuvien energianlähteiden nopeamman käyttöönoton prioriteetteihin, jotta korvataan venäläiset saastuttavat energiamuodot. Uusiutuvan energian tavoitteita pitää nyt tutkia uudesta perspektiivistä.
Kuinka uusiutuvalla energialla menee Virossa?
Tie uusiutuvan energian suurempaan käyttöönottoon on Virossa ollut kivinen ja kiemurainen, vaikka joitain tasaisempiakin kohtia on ollut. Riippuvuus sähköenergian tuottamisesta paikallisella fossiilisella polttoaineella, palavalla kivellä, on määrittänyt Viron energiataloutta jo vuosikymmenten ajan. Maailmalla melko yleisen fossiilisen luonnonvaran ainoana huomattavana käyttäjänä virolainen yhteiskunta on pitänyt sitä yhtenä omista rikkauksistaan. Kyseessä on kuitenkin yksi saastuttavimmista fossiilisista polttoaineista ja suunnitelmat sen käytön lopettamiseksi ovatkin alkaneet realisoitua, erityisesti nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Samalla tällainen tiedostava energiapoliittinen tavoite on edellytys siirtymälle puhtaaseen ja kestävään energiatalouteen.
Uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta oli Virossa Eurostatin viimeisimpien tietojen mukaan 30,1 prosenttia samaan aikaan, kun Viron tavoite oli saavuttaa viime vuosikymmenen loppuun mennessä osuudeksi 25 prosenttia. Tuon yleistavoitteen ohitimme todellakin jo vuonna 2011! Se, että tavoite saavutettiin yhdeksän vuotta etuajassa viittaa ensinnäkin riittävän kunnianhimon puutteeseen ja toiseksi siihen, ettei runsaan paikallisen uusiutuvan energian olemassaoloa osattu ottaa oikein huomioon. Eniten se on kuitenkin merkki poliittisen kiinnostuksen puutteesta. Tavoitteen aikainen täyttyminen toi mukanaan investointien vähenemisen uusiutuvan energian sektorilla erityisesti viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Syntynyt pysähtyneisyys vaikuttaa sektorin kehitykseen tänäkin päivänä, juuri nyt, kun energiatalous tarvitsee nopeaa reagointia kriiseistä pääsemiseksi.
Jos asetetut tavoitteet ylitetään, on EU-maiden mahdollista myydä osuuksia niille jäsenvaltioille, joille asetetut tavoitteet ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi. Viro on niiden yksittäisten valtioiden joukossa, joiden on onnistunut siten myydä uusiutuvan energian tilastoja toisille EU-maille. Koska tuota siirrettyä osuutta ei huomioida virallisissa tilastoissa, oli epävirallisten tietojen mukaan vuonna 2020 Viron uusiutuvan energian osuus sähkön, lämmityksen ja liikenteen osalta kaikki sektorit mukaan lukien lähes 38 prosenttia.
Entä sitten Suomessa?
Kun verrataan Suomeen, niin Suomikin saavutti vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen (38 %) ja tuoreimpien tietojen mukaan tuli 43,8 prosenttia kulutetusta energiasta uusiutuvista lähteistä. Uusiutuvan energian määrässä Suomi häviää siten Euroopan unionissa ainoastaan Ruotsille (60,1 %)! Myös Viro kuuluu niiden valtioiden joukkoon, joille uusiutuvan energian kasvu on vastannut maan kykyjä, mutta Euroopan unionin keskimääräinen uusiutuvan energian osuus on vain 22,1 prosenttia.
Kun analysoidaan valtioiden energiasalkkuja tarkemmin, pistävät silmään monet lainalaisuudet: niillä valtioilla, joilla on suuri metsäisyys ja kehittynyt metsäteollisuus – esimerkiksi Pohjois- ja Baltian maat –, on uusiutuvan energian osuus lämmitystaloudesta muihin verrattuna korkeampi ja uusiutuvan energian osuutta sähkösalkuissa helpottavia luonnollisia edellytyksiä vesivoiman käyttöönottoon.
Virossa suurin osa kulutetusta energiasta käytetään lämpöön, ei sähköön tai liikenteeseen. Lämpötaloudessa uusiutuvan energian osuus on kasvanut koko ajan kuten muissakin alueemme valtioissa – sekä Virossa että Suomessa yli puolet kulutetusta lämpöenergiasta tulee uusiutuvista lähteistä. Fossiilisen maakaasun (joka on levinnyt moniin Euroopan maihin) käyttäminen lämmittämiseen on meillä korvattu biomassan käytöllä. Tästä saa kiittää jo yllä mainittua suurta metsäisyyttä ja vahvaa metsäteollisuutta, jonka toiminnasta jää yli sellaisia resursseja, joita on järkevää hyödyntää energiataloudessa.
Mistä tulee sähkö tulevaisuudessa?
Virossa ei ole korkeita vuoria ja mahtavia jokia, joita voisi valjastaa vesivoiman tuotantoon. Viron parlamentti hyväksyi vihdoinkin tänä vuonna lakimuutoksen, jolla asetettiin tavoitteeksi tuottaa vuonna 2030 vähintään yhtä paljon sähköenergiaa uusiutuvista lähteistä kuin mitä maassa vuoden aikana kulutetaan. Tuon kunnianhimoisen mutta tarpeellisen tavoitteen saavuttamisessa nähdään suurinta potentiaalia tuulienergiassa, jonka käyttöönoton sekä mantereella että merellä pitäisi jo vuosikymmenen jälkeen muodostaa kansallisen energiasalkun perustan.
Viimeisten kolmen vuoden ajan ovat enemmistön sähköverkkoon yhdistetyistä uusista tuottamismahdollisuuksista muodostaneet kuitenkin aurinkosähköasemat. Samaan aikaan, kun yhtäkään suurempaa tuulipuistoa ei viime vuosina ole perustettu, on niin sanotun aurinkobuumin myötä sähköä tuottavien aurinkopaneelien asentamisaktiivisuus vauhdittunut niin, että Viro on noussut Euroopassa aurinkoenergian tuottamiskapasiteetin ihmistä kohden paremmuusjärjestyksessä hienolle seitsemännelle sijalle. Viro on myös kärkikymmenikön valtioiden joukossa kaikkein pohjoisin. Virossa on arviolta noin 11 000 aurinkopaneelein sähköä tuottavaa tahoa, joiden joukossa on verkkoon liitettyjen systeemien omistajien lisäksi myös niitä, jotka ovat asentaneet aurinkopaneeleja, mutta eivät ole siitä verkkoyritykselle kertoneet.
Tuulivoimaloita Virossa on 320 megawatin verran ja niiden tuotanto muodostaa tällä hetkellä pysyvästi alle kymmenen prosenttia maan sähköenergian koko tuotannosta. Vertailun vuoksi on toisella puolella lahtea Suomen Tuulienergiayhdistyksen tietojen mukaan asennettu tuulivoimaloita 4037 megawatin kokonaisteholla, joka vielä kasvaa jokaisena seuraavana vuotena vähintään tuhat megawattia. Ei olekaan salaisuus, että tuulienergiasektorilla toimivat katsovat pohjoiseen lahden yli hiukan kateudella, sillä samalla nopeudella pitäisi toimia myös Virossa!
Vaikka Virossakin on nyt laaja-alaisesti ymmärretty uusiutuvan energian panos energianhintakriisin ratkaisemiseksi, on alan kehittymisen tiellä vielä edessä niin säädöksellisiä kuin teknisiäkin esteitä. Kriisitilanne laittaa kuitenkin toimimaan toimialat ylittäen – toivottavasti onkin vain ajan kysymys, milloin energiatalouden kehityksen tempo saavuttaa nopeuden, joka on sopusoinnussa energiasysteemin tarpeiden, tämän hetkisen geopoliittisen tilanteen, ympäristökriisin ratkomistarpeiden ja julkisten odotusten kanssa.
Kirjoittaja on Viron uusiutuvan energian yhdistyksen (Eesti Taastuvenergia Koda) johtaja.
Lue lisää:
Eurostatin uusiutuvan energian tilastoista: ec.europa.eu/eurostat/web/energy/data/shares
Suomen Tuulivoimayhdistyksestä ja tuulivoimasta Suomessa: tuulivoimayhdistys.fi
Viron palavan kiven teollisuudesta: et.wikipedia.org/wiki/Eesti_põlevkivitööstus
Artikkelin suomennos: Kirsi Bongwirnso
