Suomalaiset luonto- ja metsästysmatkailijat ovat jo pitkään tunteneet Viron mahdollisuudet, mutta Viro tarjoaa myös kalastajalle paljon. Rannikko on kuin luotu meritaimenen rannalta kalastamiseen, ja taimenkannat ovat vahvat.
Hasse Härkönen
Tuhansien järvien ja runsaan saariston Suomesta käsin Viro ei ensivilkaisulla näytä kiinnostavalta kalastuskohteelta. Sisävesiä on Suomen verrattuna niukasti ja saareton rannikko vaikuttaa tylsältä.
Lähes kaikki rannat aukeavat suoraan avomerelle, ja matalan rantavyöhykkeen jälkeen meri syvenee reippaasti yleensä kertaheitolla. Viron rannikon maantiede poikkeaa huomattavasti Suomen saaristoisesta rannikosta.
Meritaimenta rannikolla kalastavalle Viron maantiede on ihanteellinen. Mieleen tulevat Tanskan rannikko sekä Ruotsin Skånen ja Gotlannin tunnetut meritaimenrannat. Tärkeää on myös se, että Viron rannat ovat vapaita kulkemiselle toisin kuin Suomessa, jossa rantarakentaminen on hyvin yleistä.
Meritaimenen kalastaminen rannikolla vavalla ja vieheellä on leimallisesti Itämeren ilmiö. Kalastustapa syntyi Tanskassa vajaat sata vuotta sitten ja on sen jälkeen levinnyt koko Itämeren alueelle.
Meritaimenen elinkierto kuin lohella
Taimenen mereen vaeltava muoto syntyy joessa tai purossa, elää virtavedessä poikasena yleensä yhdestä viiteen vuotta, ja vaeltaa sen jälkeen mereen syönnökselle. Meressä kala kasvaa nopeasti ja saavuttaa sukukypsyyden tyypillisesti 55–65-senttisenä.
Taimen palaa kotijokeensa tai -puroonsa kutemaan tavallisesti kahden tai kolmen meressä vietetyn kesän jälkeen. Kutu tapahtuu virtavesien sorapohjilla syksyllä, ja kudun jälkeen emokalat palaavat mereen. Mätimunat talvehtivat soran sisässä, ja poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä.
Meritaimenen elinkierto muistuttaa lohta, mutta lajien käyttäytymisessä on merkittäviä eroja. Taimen on erittäin sopeutuva ja kutee mielellään hyvin pienissä, puroluokan virtavesissä. Lohi vaatii isomman joen lisääntymiseen.
Toinen, kalastajan kannalta ratkaiseva ero, on lajien elinalue meressä. Lohi viihtyy ulapalla, jossa se syö silakkaa ja kilohailia. Meritaimen taas pysyttelee mielellään lähellä rannikkoa ja ruokailee matalissa rantavesissä. Taimenen saalislajien kirjo on laaja alkaen sentin mittaisista äyriäisistä ja päätyen 15–20-senttisiin kaloihin.
Rannikon tuntumassa eläminen, matalassa vedessä ruokailu ja monipuoliset ravintokohteet tekevät taimenesta houkuttelevan kohteen kahlaten kalastavalle uistin- ja perhokalastajalle. Taimen on helposti vapavälinein tavoitettavissa rannalta, kunhan paljon liikkuvan kalan onnistuu rannikolta löytämään.
Saariston puuttuminen helpottaa kalastajan etsintäurakkaa Virossa, koska taimenille on tarjolla vain yksi, mannerrannikon rantavesien matala alue, ei tuhansien saarten rantoja. Hiidenmaalla ja Saarenmaalla tilanne on samankaltainen.
Viron meritaimenella menee hyvin
Taimen ja muut vaelluskalat ovat olleet vuosikymmeniä ahtaalla Suomessa. Jokien patoaminen on katkaissut vaelluskalojen luontaisen elinkierron, ja lisääntymisalueita on tuhottu virtavesien perkauksilla. Aiemmin huono vedenlaatu oli ongelma monessa paikassa.
Meritaimenen kalastus Suomessa on pitkään perustunut runsaisiin istutuksiin. Taimenkantojen tilasta kertoo paljon se, että luonnonvarainen, rasvaevällinen meritaimen on kokonaan rauhoitettu Suomen rannikolla Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Rasvaevällinen taimen on aina laskettava takaisin mereen.
Istutuskaloilta rasvaevä leikataan Suomessa pois, joten kalastajan on helppo nähdä saaliin alkuperä. Pieni, nahkamainen rasvaevä sijaitsee taimenen selässä selkäevän ja pyrstön välissä.
2000-luvulla taimenen luontaisen elinkierron edellytyksiä on alettu palauttaa avaamalla ja ohittamalla patoja ja kunnostamalla lisääntymisalueita. Suomen luonnonvaraisen meritaimenen tilanne näyttää nyt valoisammalta kuin pitkään aikaan.
Viron meritaimenen tilanne on hyvin erilainen. Maassa on vahvat luontaisesti lisääntyvät meritaimenkannat. Kutujokia on yli 60, ja ne vaihtelevat kooltaan paljon.
Meritaimenia ei ole Virossa istutettu lainkaan vuoden 2017 jälkeen, koska luonnonkannat tuottavat niin hyvin. Rannikolla vavalla kalastavalle on kahden taimenen päiväkohtainen saaliskiintiö, mikä osaltaan suojelee kalakantoja ja ehkäisee kalojen liikaa ottamista.
2020-luvun kalastuksenharrastajat arvostavat villejä, luonnossa syntyneitä kaloja, ja ovat valmiita käyttämään aikaa ja rahaa niiden kalastamiseen. Vahvat meritaimenkannat tekevät Virosta houkuttelevan kohteen.
Neuvostoliiton aika näkyy yhä
Aika osana Neuvostoliittoa vaikuttaa yhä monella tapaa Viron rannikon meritaimenen kalastukseen. Neuvostoaikana merenrannalla liikkuminen oli hyvin rajoitettua, ja rannikon taimeneen kohdistuva kalastus vähäistä. Monet pienet taimenen kutujoet jäivät rajoitusalueelle, jolloin ne olivat käytännössä suojelualueita. Toisaalta monen arvokkaan meritaimenjoen vedenlaatu pilattiin, mikä haittasi taimenen lisääntymistä.
Yleisesti ottaen Neuvostoliiton aika oli kuitenkin suotuisa Viron meritaimenelle. Uutta itsenäistymistä seuranneet 1990-luvun vuodet taas olivat taimenelle murheellista aikaa, johon kuului salakalastuksen raju lisääntyminen virtavesissä. Se aiheutti huomattavia menetyksiä monen joen ja puron meritaimenkannalle.
Viron luontaisten meritaimenkantojen kehitystä viimeksi kuluneiden 50–60 vuoden aikana voi kuvata U- tai V-kirjaimella, jossa oikeanpuoleinen sakara on vasenta hieman matalampi. Tarton yliopiston kalatutkija Martin Keslerin mukaan Viron meritaimenkannat eivät vielä ole nousseet takaisin vuosikymmenten takaiselle tasolle, mutta suunta on vahvasti ylöspäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Kalastuskulttuuri kehittyy voimakkaasti
Menneiden vuosikymmenten liikkumisrajoitukset näkyvät myös meritaimenen kalastuskulttuurin nuoruutena. Aikoinaan rantakalaan ei yksinkertaisesti päässyt. Rannikkotaimenen kalastuksen suosio kasvoi räjähdysmäisesti Virossa vasta 2010-luvun loppupuoliskolla, kun tietoja kalastuksesta ja hyvistä saaliista alkoi levitä virolaisten keskuudessa sosiaalisen median kautta.
Suomessa Viron rannikon taimenen kalastuksesta on tiedetty tai ainakin kirjoitettu hämmästyttävän vähän. Viime vuonna ilmestyneen Meritaimenen rantakalastus -kirjan Viro-luku on ensimmäinen kattava suomenkielinen yleisesitys aiheesta.
Meritaimenen kalastuskulttuurin kypsymättömyys näkyy Virossa monella tapaa. Yksi vasta alkumetreillä oleva asia on ammattimainen, kattavan palvelun kalastusopastoiminta, jota Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa on ollut jo pitkään. Viron kalastuskulttuuri kehittyy nyt voimakkaasti, ja ero Itämeren perinteisiin rantakalastusmaihin kutistuu kovaa vauhtia.
Jatkossa suomalaisten kalastajien määrän voi ennustaa kasvavan Virossa. Viroon on lyhyt matka, maan kalastuslupajärjestelmä on helppo, ja kehittyvät opaspalvelut madaltavat kynnystä lähteä uusille vesille.
Kirjoittaja on Metsästys ja Kalastus- ja Erä-lehden toimituspäällikkö ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut Itämeren taimenen kalastusta käsittelevän tietokirjan Meritaimenen rantakalastus (Karttakeskus 2022).
Artikkeli ilmestyi viro.nyt-lehden numerossa 2/2023.
